Jump to content

kieli

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology 1

[edit]

From Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle.[1] Cognates include Karelian kieli, Estonian keel, Northern Sami giella, Moksha кяль (käľ), Erzya кель (keľ), Eastern Khanty кӧԓ (köł) and Nganasan сиәде (siədje).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞̯li]
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -ieli
  • Hyphenation(key): kie‧li

Noun

[edit]

kieli

  1. (anatomy) tongue (organ)
  2. (by extension) tang, tongue, projecting part
    1. (music) string (tightly tensioned wire that produces a tone)
    2. (music) reed (vibrating part in the mouthpiece of a woodwind instrument)
    3. clapper, clanger, tongue (in a bell)
    4. pointer, needle (on a balance scale)
    5. tongue (in a shoe)
      Synonym: iltti
  3. language (form of communication)
    1. language, tongue (particular form of oral or spoken communication used by a community)
    2. language, tongue (manner of expression; particular words or structures used in a speech or a passage of text)
Usage notes
[edit]

Can be used to distinguish meanings in terms for languages, such as islanti (“Icelandic”) being replaced with the more precise islannin kieli (literally “the language of Icelandic; Icelandic language”). In this case, the preceding word is in the genitive. This is used particularly when speaking where there is no discernible difference between Islanti (“Iceland”) and islanti (“Icelandic (language)”) without relying on context.

Declension
[edit]
Inflection of kieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kieli kielet
genitive kielen kielten
kielien
partitive kieltä kieliä
illative kieleen kieliin
singular plural
nominative kieli kielet
accusative nom. kieli kielet
gen. kielen
genitive kielen kielten
kielien
partitive kieltä kieliä
inessive kielessä kielissä
elative kielestä kielistä
illative kieleen kieliin
adessive kielellä kielillä
ablative kieleltä kieliltä
allative kielelle kielille
essive kielenä kielinä
translative kieleksi kieliksi
abessive kielettä kielittä
instructive — kielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kieleni kieleni
accusative nom. kieleni kieleni
gen. kieleni
genitive kieleni kielteni
kielieni
partitive kieltäni kieliäni
inessive kielessäni kielissäni
elative kielestäni kielistäni
illative kieleeni kieliini
adessive kielelläni kielilläni
ablative kieleltäni kieliltäni
allative kielelleni kielilleni
essive kielenäni kielinäni
translative kielekseni kielikseni
abessive kielettäni kielittäni
instructive — —
comitative — kielineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kielesi kielesi
accusative nom. kielesi kielesi
gen. kielesi
genitive kielesi kieltesi
kieliesi
partitive kieltäsi kieliäsi
inessive kielessäsi kielissäsi
elative kielestäsi kielistäsi
illative kieleesi kieliisi
adessive kielelläsi kielilläsi
ablative kieleltäsi kieliltäsi
allative kielellesi kielillesi
essive kielenäsi kielinäsi
translative kieleksesi kieliksesi
abessive kielettäsi kielittäsi
instructive — —
comitative — kielinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kielemme kielemme
accusative nom. kielemme kielemme
gen. kielemme
genitive kielemme kieltemme
kieliemme
partitive kieltämme kieliämme
inessive kielessämme kielissämme
elative kielestämme kielistämme
illative kieleemme kieliimme
adessive kielellämme kielillämme
ablative kieleltämme kieliltämme
allative kielellemme kielillemme
essive kielenämme kielinämme
translative kieleksemme kieliksemme
abessive kielettämme kielittämme
instructive — —
comitative — kielinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kielenne kielenne
accusative nom. kielenne kielenne
gen. kielenne
genitive kielenne kieltenne
kielienne
partitive kieltänne kieliänne
inessive kielessänne kielissänne
elative kielestänne kielistänne
illative kieleenne kieliinne
adessive kielellänne kielillänne
ablative kieleltänne kieliltänne
allative kielellenne kielillenne
essive kielenänne kielinänne
translative kieleksenne kieliksenne
abessive kielettänne kielittänne
instructive — —
comitative — kielinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kielensä kielensä
accusative nom. kielensä kielensä
gen. kielensä
genitive kielensä kieltensä
kieliensä
partitive kieltään
kieltänsä 		kieliään
kieliänsä
inessive kielessään
kielessänsä 		kielissään
kielissänsä
elative kielestään
kielestänsä 		kielistään
kielistänsä
illative kieleensä kieliinsä
adessive kielellään
kielellänsä 		kielillään
kielillänsä
ablative kieleltään
kieleltänsä 		kieliltään
kieliltänsä
allative kielelleen
kielellensä 		kielilleen
kielillensä
essive kielenään
kielenänsä 		kielinään
kielinänsä
translative kielekseen
kieleksensä 		kielikseen
kieliksensä
abessive kielettään
kielettänsä 		kielittään
kielittänsä
instructive — —
comitative — kielineen
kielinensä
Derived terms
[edit]
adjectives
nouns
verbs
compounds
Descendants
[edit]
  • Kven: kieli
  • Meänkieli: kieli

References

[edit]
  1. ^ Junttila, Santeri, Kallio, Petri, Holopainen, Sampsa, Kuokkala, Juha, Pystynen, Juho, editors (2020–), “kieli”, in Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja‎[1] (in Finnish), retrieved 2024-01-01

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞̯li] (third-person indicative)
  • IPA(key): /ˈkie̯liˣ/, [ˈk̟ie̞̯li(ʔ)] (imperative, indicative connegative)
  • Rhymes: -ieli
  • Hyphenation(key): kie‧li

Verb

[edit]

kieli

  1. inflection of kieliä:
    1. third-person singular past indicative
    2. present active indicative connegative
    3. second-person singular present imperative
    4. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

[edit]

Karelian

[edit]
Regional variants of kieli
North Karelian
(Viena) 		kieli
South Karelian
(Tver) 		kieli

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle. Cognates include Finnish kieli and Estonian keel.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯lʲi/
  • Hyphenation: kie‧li

Noun

[edit]

kieli (genitive kielen, partitive kieltä or kieldä)

  1. tongue
  2. language
  3. clanger, clapper

Declension

[edit]
Viena Karelian declension of kieli (type 8/uni, no gradation)
singular plural
nominative kieli kielet
genitive kielen kielien
partitive kieltä kielijä
illative kielih kielilöih
inessive kieleššä kielilöissä
elative kieleštä kielilöistä
adessive kielellä kielilöillä
ablative kieleltä kielilöiltä
translative kielekši kielilöiksi
essive kielinä kielilöinä
comitative — kielilöineh
abessive kielettä kielilöittä
Tver Karelian declension of kieli (type 8/uni, no gradation)
singular plural
nominative kieli kielet
genitive kielen kielilöin
partitive kieldä kielilöidä
illative kielih kielilöih
inessive kieleššä kielilöissä
elative kieleštä kielilöistä
adessive kielellä kielilöillä
ablative kieleldä kielilöildä
translative kielekši kielilöiksi
essive kielinä kielilöinä
comitative kielenke kielilöinke
abessive kielettä kielilöittä
Possessive forms of kieli
1st person kieleni
2nd person kieleš
3rd person kieleh
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

[edit]
  • A. V. Punzhina (1994) “kiel'i”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
  • P. M. Zaykov et al. (2015) “язык”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

Kven

[edit]

Etymology

[edit]

From Finnish kieli, from Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kieli (genitive kielen, partitive kieltä)

  1. tongue
  2. language

References

[edit]
  • Eira Söderholm (2017) Kvensk grammatikk, Tromsø: Cappelen Damm Akademisk, →ISBN, page 293

Livvi

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *keeli. Cognates include Finnish kieli and Estonian keel.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯li/
  • Hyphenation: kie‧li

Noun

[edit]

kieli (genitive kielen, partitive kieldy)

  1. tongue
  2. language
  3. clapper (of a bell)

Declension

[edit]
Declension of kieli (Type 24/kieli, no gradation)
singular plural
nominative kieli kielet
genitive kielen kieliin
partitive kieldy kielii
illative kieleh kieliih
inessive kieles kieliis
elative kielespäi kieliispäi
allative kielele kieliile
adessive kielel kieliil
ablative kielelpäi kieliilpäi
translative kielekse kieliikse
essive kielenny kieliinny
abessive kielettäh kieliittäh
comitative kielenke kieliinke
instructive kieliiči
prolative kieleči

Derived terms

[edit]

(compounds):

References

[edit]
  • Olga Žarinova (2012) Pagizemmo Karjalakse [Let's speak Karelian], St Petersburg, →ISBN, page 10
  • Tatjana Boiko (2019) Suuri Karjal-Venʹalaine Sanakniigu (livvin murreh) [The Big Karelian-Russian dictionary (Livvi dialect)], 2nd edition, →ISBN, page 105

Polish

[edit]

Etymology

[edit]

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

kieli

  1. (Żywiec) Synonym of wielki

Further reading

[edit]
  • Izydor Kopernicki (1875) “kieli”, in Rozprawy i Sprawozdania z Posiedzeń Wydziału Filologicznego Akademii Umiejętności (I), volume 3, Kraków: Akademia Umiejętności, page 371
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kieli&oldid=82827384"