kielitutkinto

Finnish

Etymology

kieli +‎ tutkinto

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liˌtutkinto/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪ut̪k̟in̪t̪o̞]
• Rhymes: -utkinto
• Hyphenation^(key): kieli‧tutkin‧to

Noun

kielitutkinto

1. language diploma

Declension

Inflection of kielitutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		kielitutkinto	kielitutkinnot
genitive		kielitutkinnon	kielitutkintojen
partitive		kielitutkintoa	kielitutkintoja
illative		kielitutkintoon	kielitutkintoihin
		singular	plural
nominative		kielitutkinto	kielitutkinnot
accusative	nom.	kielitutkinto	kielitutkinnot
	gen.	kielitutkinnon
genitive		kielitutkinnon	kielitutkintojen
partitive		kielitutkintoa	kielitutkintoja
inessive		kielitutkinnossa	kielitutkinnoissa
elative		kielitutkinnosta	kielitutkinnoista
illative		kielitutkintoon	kielitutkintoihin
adessive		kielitutkinnolla	kielitutkinnoilla
ablative		kielitutkinnolta	kielitutkinnoilta
allative		kielitutkinnolle	kielitutkinnoille
essive		kielitutkintona	kielitutkintoina
translative		kielitutkinnoksi	kielitutkinnoiksi
abessive		kielitutkinnotta	kielitutkinnoitta
instructive		—	kielitutkinnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kielitutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kielitutkintoni kielitutkintoni accusative nom. kielitutkintoni kielitutkintoni gen. kielitutkintoni genitive kielitutkintoni kielitutkintojeni partitive kielitutkintoani kielitutkintojani inessive kielitutkinnossani kielitutkinnoissani elative kielitutkinnostani kielitutkinnoistani illative kielitutkintooni kielitutkintoihini adessive kielitutkinnollani kielitutkinnoillani ablative kielitutkinnoltani kielitutkinnoiltani allative kielitutkinnolleni kielitutkinnoilleni essive kielitutkintonani kielitutkintoinani translative kielitutkinnokseni kielitutkinnoikseni abessive kielitutkinnottani kielitutkinnoittani instructive — — comitative — kielitutkintoineni second-person singular possessor singular plural nominative kielitutkintosi kielitutkintosi accusative nom. kielitutkintosi kielitutkintosi gen. kielitutkintosi genitive kielitutkintosi kielitutkintojesi partitive kielitutkintoasi kielitutkintojasi inessive kielitutkinnossasi kielitutkinnoissasi elative kielitutkinnostasi kielitutkinnoistasi illative kielitutkintoosi kielitutkintoihisi adessive kielitutkinnollasi kielitutkinnoillasi ablative kielitutkinnoltasi kielitutkinnoiltasi allative kielitutkinnollesi kielitutkinnoillesi essive kielitutkintonasi kielitutkintoinasi translative kielitutkinnoksesi kielitutkinnoiksesi abessive kielitutkinnottasi kielitutkinnoittasi instructive — — comitative — kielitutkintoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielitutkintomme kielitutkintomme accusative nom. kielitutkintomme kielitutkintomme gen. kielitutkintomme genitive kielitutkintomme kielitutkintojemme partitive kielitutkintoamme kielitutkintojamme inessive kielitutkinnossamme kielitutkinnoissamme elative kielitutkinnostamme kielitutkinnoistamme illative kielitutkintoomme kielitutkintoihimme adessive kielitutkinnollamme kielitutkinnoillamme ablative kielitutkinnoltamme kielitutkinnoiltamme allative kielitutkinnollemme kielitutkinnoillemme essive kielitutkintonamme kielitutkintoinamme translative kielitutkinnoksemme kielitutkinnoiksemme abessive kielitutkinnottamme kielitutkinnoittamme instructive — — comitative — kielitutkintoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielitutkintonne kielitutkintonne accusative nom. kielitutkintonne kielitutkintonne gen. kielitutkintonne genitive kielitutkintonne kielitutkintojenne partitive kielitutkintoanne kielitutkintojanne inessive kielitutkinnossanne kielitutkinnoissanne elative kielitutkinnostanne kielitutkinnoistanne illative kielitutkintoonne kielitutkintoihinne adessive kielitutkinnollanne kielitutkinnoillanne ablative kielitutkinnoltanne kielitutkinnoiltanne allative kielitutkinnollenne kielitutkinnoillenne essive kielitutkintonanne kielitutkintoinanne translative kielitutkinnoksenne kielitutkinnoiksenne abessive kielitutkinnottanne kielitutkinnoittanne instructive — — comitative — kielitutkintoinenne third-person possessor singular plural nominative kielitutkintonsa kielitutkintonsa accusative nom. kielitutkintonsa kielitutkintonsa gen. kielitutkintonsa genitive kielitutkintonsa kielitutkintojensa partitive kielitutkintoaan kielitutkintoansa kielitutkintojaan kielitutkintojansa inessive kielitutkinnossaan kielitutkinnossansa kielitutkinnoissaan kielitutkinnoissansa elative kielitutkinnostaan kielitutkinnostansa kielitutkinnoistaan kielitutkinnoistansa illative kielitutkintoonsa kielitutkintoihinsa adessive kielitutkinnollaan kielitutkinnollansa kielitutkinnoillaan kielitutkinnoillansa ablative kielitutkinnoltaan kielitutkinnoltansa kielitutkinnoiltaan kielitutkinnoiltansa allative kielitutkinnolleen kielitutkinnollensa kielitutkinnoilleen kielitutkinnoillensa essive kielitutkintonaan kielitutkintonansa kielitutkintoinaan kielitutkintoinansa translative kielitutkinnokseen kielitutkinnoksensa kielitutkinnoikseen kielitutkinnoiksensa abessive kielitutkinnottaan kielitutkinnottansa kielitutkinnoittaan kielitutkinnoittansa instructive — — comitative — kielitutkintoineen kielitutkintoinensa

Further reading

• “kielitutkinto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02