monenkielinen

Finnish

Etymology

monen +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmonenˌkie̯linen/, [ˈmo̞ne̞ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Hyphenation^(key): monen‧kieli‧nen

Adjective

monenkielinen

1. of many languages

Declension

Inflection of monenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monenkielinen	monenkieliset
genitive		monenkielisen	monenkielisten monenkielisien
partitive		monenkielistä	monenkielisiä
illative		monenkieliseen	monenkielisiin
		singular	plural
nominative		monenkielinen	monenkieliset
accusative	nom.	monenkielinen	monenkieliset
	gen.	monenkielisen
genitive		monenkielisen	monenkielisten monenkielisien
partitive		monenkielistä	monenkielisiä
inessive		monenkielisessä	monenkielisissä
elative		monenkielisestä	monenkielisistä
illative		monenkieliseen	monenkielisiin
adessive		monenkielisellä	monenkielisillä
ablative		monenkieliseltä	monenkielisiltä
allative		monenkieliselle	monenkielisille
essive		monenkielisenä	monenkielisinä
translative		monenkieliseksi	monenkielisiksi
abessive		monenkielisettä	monenkielisittä
instructive		—	monenkielisin
comitative		—	monenkielisine

Possessive forms of monenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monenkieliseni monenkieliseni accusative nom. monenkieliseni monenkieliseni gen. monenkieliseni genitive monenkieliseni monenkielisteni monenkielisieni partitive monenkielistäni monenkielisiäni inessive monenkielisessäni monenkielisissäni elative monenkielisestäni monenkielisistäni illative monenkieliseeni monenkielisiini adessive monenkieliselläni monenkielisilläni ablative monenkieliseltäni monenkielisiltäni allative monenkieliselleni monenkielisilleni essive monenkielisenäni monenkielisinäni translative monenkielisekseni monenkielisikseni abessive monenkielisettäni monenkielisittäni instructive — — comitative — monenkielisineni second-person singular possessor singular plural nominative monenkielisesi monenkielisesi accusative nom. monenkielisesi monenkielisesi gen. monenkielisesi genitive monenkielisesi monenkielistesi monenkielisiesi partitive monenkielistäsi monenkielisiäsi inessive monenkielisessäsi monenkielisissäsi elative monenkielisestäsi monenkielisistäsi illative monenkieliseesi monenkielisiisi adessive monenkieliselläsi monenkielisilläsi ablative monenkieliseltäsi monenkielisiltäsi allative monenkielisellesi monenkielisillesi essive monenkielisenäsi monenkielisinäsi translative monenkieliseksesi monenkielisiksesi abessive monenkielisettäsi monenkielisittäsi instructive — — comitative — monenkielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monenkielisemme monenkielisemme accusative nom. monenkielisemme monenkielisemme gen. monenkielisemme genitive monenkielisemme monenkielistemme monenkielisiemme partitive monenkielistämme monenkielisiämme inessive monenkielisessämme monenkielisissämme elative monenkielisestämme monenkielisistämme illative monenkieliseemme monenkielisiimme adessive monenkielisellämme monenkielisillämme ablative monenkieliseltämme monenkielisiltämme allative monenkielisellemme monenkielisillemme essive monenkielisenämme monenkielisinämme translative monenkieliseksemme monenkielisiksemme abessive monenkielisettämme monenkielisittämme instructive — — comitative — monenkielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monenkielisenne monenkielisenne accusative nom. monenkielisenne monenkielisenne gen. monenkielisenne genitive monenkielisenne monenkielistenne monenkielisienne partitive monenkielistänne monenkielisiänne inessive monenkielisessänne monenkielisissänne elative monenkielisestänne monenkielisistänne illative monenkieliseenne monenkielisiinne adessive monenkielisellänne monenkielisillänne ablative monenkieliseltänne monenkielisiltänne allative monenkielisellenne monenkielisillenne essive monenkielisenänne monenkielisinänne translative monenkieliseksenne monenkielisiksenne abessive monenkielisettänne monenkielisittänne instructive — — comitative — monenkielisinenne third-person possessor singular plural nominative monenkielisensä monenkielisensä accusative nom. monenkielisensä monenkielisensä gen. monenkielisensä genitive monenkielisensä monenkielistensä monenkielisiensä partitive monenkielistään monenkielistänsä monenkielisiään monenkielisiänsä inessive monenkielisessään monenkielisessänsä monenkielisissään monenkielisissänsä elative monenkielisestään monenkielisestänsä monenkielisistään monenkielisistänsä illative monenkieliseensä monenkielisiinsä adessive monenkielisellään monenkielisellänsä monenkielisillään monenkielisillänsä ablative monenkieliseltään monenkieliseltänsä monenkielisiltään monenkielisiltänsä allative monenkieliselleen monenkielisellensä monenkielisilleen monenkielisillensä essive monenkielisenään monenkielisenänsä monenkielisinään monenkielisinänsä translative monenkielisekseen monenkieliseksensä monenkielisikseen monenkielisiksensä abessive monenkielisettään monenkielisettänsä monenkielisittään monenkielisittänsä instructive — — comitative — monenkielisineen monenkielisinensä

Further reading

• “monenkielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03