Jump to content

kielimuoto

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kieli +‎ muoto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌmuo̯to/, [ˈk̟ie̞̯liˌmuo̞̯t̪o̞]
  • Rhymes: -uoto
  • Hyphenation(key): kieli‧muoto

Noun

[edit]

kielimuoto

  1. lect, variety, language form

Declension

[edit]
Inflection of kielimuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative kielimuoto kielimuodot
genitive kielimuodon kielimuotojen
partitive kielimuotoa kielimuotoja
illative kielimuotoon kielimuotoihin
singular plural
nominative kielimuoto kielimuodot
accusative nom. kielimuoto kielimuodot
gen. kielimuodon
genitive kielimuodon kielimuotojen
partitive kielimuotoa kielimuotoja
inessive kielimuodossa kielimuodoissa
elative kielimuodosta kielimuodoista
illative kielimuotoon kielimuotoihin
adessive kielimuodolla kielimuodoilla
ablative kielimuodolta kielimuodoilta
allative kielimuodolle kielimuodoille
essive kielimuotona kielimuotoina
translative kielimuodoksi kielimuodoiksi
abessive kielimuodotta kielimuodoitta
instructive kielimuodoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielimuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

Further reading

[edit]