selväkielinen

Finnish

Etymology

selvä +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈselʋæˌkie̯linen/, [ˈs̠e̞lʋæˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Hyphenation^(key): selvä‧kieli‧nen

Adjective

selväkielinen

1. in plain language

Declension

Inflection of selväkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		selväkielinen	selväkieliset
genitive		selväkielisen	selväkielisten selväkielisien
partitive		selväkielistä	selväkielisiä
illative		selväkieliseen	selväkielisiin
		singular	plural
nominative		selväkielinen	selväkieliset
accusative	nom.	selväkielinen	selväkieliset
	gen.	selväkielisen
genitive		selväkielisen	selväkielisten selväkielisien
partitive		selväkielistä	selväkielisiä
inessive		selväkielisessä	selväkielisissä
elative		selväkielisestä	selväkielisistä
illative		selväkieliseen	selväkielisiin
adessive		selväkielisellä	selväkielisillä
ablative		selväkieliseltä	selväkielisiltä
allative		selväkieliselle	selväkielisille
essive		selväkielisenä	selväkielisinä
translative		selväkieliseksi	selväkielisiksi
abessive		selväkielisettä	selväkielisittä
instructive		—	selväkielisin
comitative		—	selväkielisine

Possessive forms of selväkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative selväkieliseni selväkieliseni accusative nom. selväkieliseni selväkieliseni gen. selväkieliseni genitive selväkieliseni selväkielisteni selväkielisieni partitive selväkielistäni selväkielisiäni inessive selväkielisessäni selväkielisissäni elative selväkielisestäni selväkielisistäni illative selväkieliseeni selväkielisiini adessive selväkieliselläni selväkielisilläni ablative selväkieliseltäni selväkielisiltäni allative selväkieliselleni selväkielisilleni essive selväkielisenäni selväkielisinäni translative selväkielisekseni selväkielisikseni abessive selväkielisettäni selväkielisittäni instructive — — comitative — selväkielisineni second-person singular possessor singular plural nominative selväkielisesi selväkielisesi accusative nom. selväkielisesi selväkielisesi gen. selväkielisesi genitive selväkielisesi selväkielistesi selväkielisiesi partitive selväkielistäsi selväkielisiäsi inessive selväkielisessäsi selväkielisissäsi elative selväkielisestäsi selväkielisistäsi illative selväkieliseesi selväkielisiisi adessive selväkieliselläsi selväkielisilläsi ablative selväkieliseltäsi selväkielisiltäsi allative selväkielisellesi selväkielisillesi essive selväkielisenäsi selväkielisinäsi translative selväkieliseksesi selväkielisiksesi abessive selväkielisettäsi selväkielisittäsi instructive — — comitative — selväkielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative selväkielisemme selväkielisemme accusative nom. selväkielisemme selväkielisemme gen. selväkielisemme genitive selväkielisemme selväkielistemme selväkielisiemme partitive selväkielistämme selväkielisiämme inessive selväkielisessämme selväkielisissämme elative selväkielisestämme selväkielisistämme illative selväkieliseemme selväkielisiimme adessive selväkielisellämme selväkielisillämme ablative selväkieliseltämme selväkielisiltämme allative selväkielisellemme selväkielisillemme essive selväkielisenämme selväkielisinämme translative selväkieliseksemme selväkielisiksemme abessive selväkielisettämme selväkielisittämme instructive — — comitative — selväkielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative selväkielisenne selväkielisenne accusative nom. selväkielisenne selväkielisenne gen. selväkielisenne genitive selväkielisenne selväkielistenne selväkielisienne partitive selväkielistänne selväkielisiänne inessive selväkielisessänne selväkielisissänne elative selväkielisestänne selväkielisistänne illative selväkieliseenne selväkielisiinne adessive selväkielisellänne selväkielisillänne ablative selväkieliseltänne selväkielisiltänne allative selväkielisellenne selväkielisillenne essive selväkielisenänne selväkielisinänne translative selväkieliseksenne selväkielisiksenne abessive selväkielisettänne selväkielisittänne instructive — — comitative — selväkielisinenne third-person possessor singular plural nominative selväkielisensä selväkielisensä accusative nom. selväkielisensä selväkielisensä gen. selväkielisensä genitive selväkielisensä selväkielistensä selväkielisiensä partitive selväkielistään selväkielistänsä selväkielisiään selväkielisiänsä inessive selväkielisessään selväkielisessänsä selväkielisissään selväkielisissänsä elative selväkielisestään selväkielisestänsä selväkielisistään selväkielisistänsä illative selväkieliseensä selväkielisiinsä adessive selväkielisellään selväkielisellänsä selväkielisillään selväkielisillänsä ablative selväkieliseltään selväkieliseltänsä selväkielisiltään selväkielisiltänsä allative selväkieliselleen selväkielisellensä selväkielisilleen selväkielisillensä essive selväkielisenään selväkielisenänsä selväkielisinään selväkielisinänsä translative selväkielisekseen selväkieliseksensä selväkielisikseen selväkielisiksensä abessive selväkielisettään selväkielisettänsä selväkielisittään selväkielisittänsä instructive — — comitative — selväkielisineen selväkielisinensä

Derived terms

• selväkielisesti
• selväkielisyys

Further reading

• “selväkielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03