Jump to content

omakielinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

oma +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈomɑˌkie̯linen/, [ˈo̞mɑ̝ˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Hyphenation(key): oma‧kieli‧nen

Adjective

[edit]

omakielinen

  1. in one's own language
  2. in the source language

Declension

[edit]
Inflection of omakielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omakielinen omakieliset
genitive omakielisen omakielisten
omakielisien
partitive omakielistä omakielisiä
illative omakieliseen omakielisiin
singular plural
nominative omakielinen omakieliset
accusative nom. omakielinen omakieliset
gen. omakielisen
genitive omakielisen omakielisten
omakielisien
partitive omakielistä omakielisiä
inessive omakielisessä omakielisissä
elative omakielisestä omakielisistä
illative omakieliseen omakielisiin
adessive omakielisellä omakielisillä
ablative omakieliseltä omakielisiltä
allative omakieliselle omakielisille
essive omakielisenä omakielisinä
translative omakieliseksi omakielisiksi
abessive omakielisettä omakielisittä
instructive omakielisin
comitative omakielisine
Possessive forms of omakielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]