romanikieli

Finnish

Etymology

romani (“Romani”) +‎ kieli (“language”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈromɑ(ː)niˌkie̯li/, [ˈro̞mɑ̝(ː)niˌk̟ie̞̯li]
• Rhymes: -ieli
• Hyphenation^(key): ro‧mani‧kieli

Noun

romanikieli

1. Romani (macrolanguage)
2. Ellipsis of Suomen romanikieli (“Kalo Finnish Romani”).

Usage notes

• The variant of Romani spoken by the Finnish Roma is called Suomen romanikieli (“Kalo Finnish Romani”) in Finnish.

Declension

Inflection of romanikieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		romanikieli	romanikielet
genitive		romanikielen	romanikielten romanikielien
partitive		romanikieltä	romanikieliä
illative		romanikieleen	romanikieliin
		singular	plural
nominative		romanikieli	romanikielet
accusative	nom.	romanikieli	romanikielet
	gen.	romanikielen
genitive		romanikielen	romanikielten romanikielien
partitive		romanikieltä	romanikieliä
inessive		romanikielessä	romanikielissä
elative		romanikielestä	romanikielistä
illative		romanikieleen	romanikieliin
adessive		romanikielellä	romanikielillä
ablative		romanikieleltä	romanikieliltä
allative		romanikielelle	romanikielille
essive		romanikielenä	romanikielinä
translative		romanikieleksi	romanikieliksi
abessive		romanikielettä	romanikielittä
instructive		—	romanikielin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of romanikieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative romanikieleni romanikieleni accusative nom. romanikieleni romanikieleni gen. romanikieleni genitive romanikieleni romanikielteni romanikielieni partitive romanikieltäni romanikieliäni inessive romanikielessäni romanikielissäni elative romanikielestäni romanikielistäni illative romanikieleeni romanikieliini adessive romanikielelläni romanikielilläni ablative romanikieleltäni romanikieliltäni allative romanikielelleni romanikielilleni essive romanikielenäni romanikielinäni translative romanikielekseni romanikielikseni abessive romanikielettäni romanikielittäni instructive — — comitative — romanikielineni second-person singular possessor singular plural nominative romanikielesi romanikielesi accusative nom. romanikielesi romanikielesi gen. romanikielesi genitive romanikielesi romanikieltesi romanikieliesi partitive romanikieltäsi romanikieliäsi inessive romanikielessäsi romanikielissäsi elative romanikielestäsi romanikielistäsi illative romanikieleesi romanikieliisi adessive romanikielelläsi romanikielilläsi ablative romanikieleltäsi romanikieliltäsi allative romanikielellesi romanikielillesi essive romanikielenäsi romanikielinäsi translative romanikieleksesi romanikieliksesi abessive romanikielettäsi romanikielittäsi instructive — — comitative — romanikielinesi first-person plural possessor singular plural nominative romanikielemme romanikielemme accusative nom. romanikielemme romanikielemme gen. romanikielemme genitive romanikielemme romanikieltemme romanikieliemme partitive romanikieltämme romanikieliämme inessive romanikielessämme romanikielissämme elative romanikielestämme romanikielistämme illative romanikieleemme romanikieliimme adessive romanikielellämme romanikielillämme ablative romanikieleltämme romanikieliltämme allative romanikielellemme romanikielillemme essive romanikielenämme romanikielinämme translative romanikieleksemme romanikieliksemme abessive romanikielettämme romanikielittämme instructive — — comitative — romanikielinemme second-person plural possessor singular plural nominative romanikielenne romanikielenne accusative nom. romanikielenne romanikielenne gen. romanikielenne genitive romanikielenne romanikieltenne romanikielienne partitive romanikieltänne romanikieliänne inessive romanikielessänne romanikielissänne elative romanikielestänne romanikielistänne illative romanikieleenne romanikieliinne adessive romanikielellänne romanikielillänne ablative romanikieleltänne romanikieliltänne allative romanikielellenne romanikielillenne essive romanikielenänne romanikielinänne translative romanikieleksenne romanikieliksenne abessive romanikielettänne romanikielittänne instructive — — comitative — romanikielinenne third-person possessor singular plural nominative romanikielensä romanikielensä accusative nom. romanikielensä romanikielensä gen. romanikielensä genitive romanikielensä romanikieltensä romanikieliensä partitive romanikieltään romanikieltänsä romanikieliään romanikieliänsä inessive romanikielessään romanikielessänsä romanikielissään romanikielissänsä elative romanikielestään romanikielestänsä romanikielistään romanikielistänsä illative romanikieleensä romanikieliinsä adessive romanikielellään romanikielellänsä romanikielillään romanikielillänsä ablative romanikieleltään romanikieleltänsä romanikieliltään romanikieliltänsä allative romanikielelleen romanikielellensä romanikielilleen romanikielillensä essive romanikielenään romanikielenänsä romanikielinään romanikielinänsä translative romanikielekseen romanikieleksensä romanikielikseen romanikieliksensä abessive romanikielettään romanikielettänsä romanikielittään romanikielittänsä instructive — — comitative — romanikielineen romanikielinensä

Synonyms

• romani

Derived terms

• romanikielinen

 

Further reading

• “romanikieli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03