kielikorva
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]kieli (“language”) + korva (“ear”)
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]kielikorva
- ear for a language, Sprachgefühl (instinctive or intuitive grasp of the natural idiom of a language)
Declension
[edit]Inflection of kielikorva (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kielikorva | kielikorvat | |
genitive | kielikorvan | kielikorvien | |
partitive | kielikorvaa | kielikorvia | |
illative | kielikorvaan | kielikorviin | |
singular | plural | ||
nominative | kielikorva | kielikorvat | |
accusative | nom. | kielikorva | kielikorvat |
gen. | kielikorvan | ||
genitive | kielikorvan | kielikorvien kielikorvain rare | |
partitive | kielikorvaa | kielikorvia | |
inessive | kielikorvassa | kielikorvissa | |
elative | kielikorvasta | kielikorvista | |
illative | kielikorvaan | kielikorviin | |
adessive | kielikorvalla | kielikorvilla | |
ablative | kielikorvalta | kielikorvilta | |
allative | kielikorvalle | kielikorville | |
essive | kielikorvana | kielikorvina | |
translative | kielikorvaksi | kielikorviksi | |
abessive | kielikorvatta | kielikorvitta | |
instructive | — | kielikorvin | |
comitative | See the possessive forms below. |
See also
[edit]Further reading
[edit]- “kielikorva”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02