Jump to content

kielikorva

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kieli (language) +‎ korva (ear)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌkorʋɑ/, [ˈk̟ie̞̯liˌko̞rʋɑ̝]
  • Rhymes: -orʋɑ
  • Hyphenation(key): kieli‧korva

Noun

[edit]

kielikorva

  1. ear for a language, Sprachgefühl (instinctive or intuitive grasp of the natural idiom of a language)

Declension

[edit]
Inflection of kielikorva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kielikorva kielikorvat
genitive kielikorvan kielikorvien
partitive kielikorvaa kielikorvia
illative kielikorvaan kielikorviin
singular plural
nominative kielikorva kielikorvat
accusative nom. kielikorva kielikorvat
gen. kielikorvan
genitive kielikorvan kielikorvien
kielikorvain rare
partitive kielikorvaa kielikorvia
inessive kielikorvassa kielikorvissa
elative kielikorvasta kielikorvista
illative kielikorvaan kielikorviin
adessive kielikorvalla kielikorvilla
ablative kielikorvalta kielikorvilta
allative kielikorvalle kielikorville
essive kielikorvana kielikorvina
translative kielikorvaksi kielikorviksi
abessive kielikorvatta kielikorvitta
instructive kielikorvin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielikorva (Kotus type 10/koira, no gradation)

See also

[edit]

Further reading

[edit]