kansankieli

Finnish

Etymology

kansan +‎ kieli, probably a calque of German Volkssprache

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnsɑnˌkie̯li/, [ˈkɑ̝ns̠ɑ̝ŋˌk̟ie̞̯li]
• Rhymes: -ieli
• Hyphenation^(key): kansan‧kieli

Noun

kansankieli

1. vernacular, folk language (indigenous spoken language, as distinct from a standard or literary language)

Declension

Inflection of kansankieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		kansankieli	kansankielet
genitive		kansankielen	kansankielten kansankielien
partitive		kansankieltä	kansankieliä
illative		kansankieleen	kansankieliin
		singular	plural
nominative		kansankieli	kansankielet
accusative	nom.	kansankieli	kansankielet
	gen.	kansankielen
genitive		kansankielen	kansankielten kansankielien
partitive		kansankieltä	kansankieliä
inessive		kansankielessä	kansankielissä
elative		kansankielestä	kansankielistä
illative		kansankieleen	kansankieliin
adessive		kansankielellä	kansankielillä
ablative		kansankieleltä	kansankieliltä
allative		kansankielelle	kansankielille
essive		kansankielenä	kansankielinä
translative		kansankieleksi	kansankieliksi
abessive		kansankielettä	kansankielittä
instructive		—	kansankielin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kansankieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kansankieleni kansankieleni accusative nom. kansankieleni kansankieleni gen. kansankieleni genitive kansankieleni kansankielteni kansankielieni partitive kansankieltäni kansankieliäni inessive kansankielessäni kansankielissäni elative kansankielestäni kansankielistäni illative kansankieleeni kansankieliini adessive kansankielelläni kansankielilläni ablative kansankieleltäni kansankieliltäni allative kansankielelleni kansankielilleni essive kansankielenäni kansankielinäni translative kansankielekseni kansankielikseni abessive kansankielettäni kansankielittäni instructive — — comitative — kansankielineni second-person singular possessor singular plural nominative kansankielesi kansankielesi accusative nom. kansankielesi kansankielesi gen. kansankielesi genitive kansankielesi kansankieltesi kansankieliesi partitive kansankieltäsi kansankieliäsi inessive kansankielessäsi kansankielissäsi elative kansankielestäsi kansankielistäsi illative kansankieleesi kansankieliisi adessive kansankielelläsi kansankielilläsi ablative kansankieleltäsi kansankieliltäsi allative kansankielellesi kansankielillesi essive kansankielenäsi kansankielinäsi translative kansankieleksesi kansankieliksesi abessive kansankielettäsi kansankielittäsi instructive — — comitative — kansankielinesi first-person plural possessor singular plural nominative kansankielemme kansankielemme accusative nom. kansankielemme kansankielemme gen. kansankielemme genitive kansankielemme kansankieltemme kansankieliemme partitive kansankieltämme kansankieliämme inessive kansankielessämme kansankielissämme elative kansankielestämme kansankielistämme illative kansankieleemme kansankieliimme adessive kansankielellämme kansankielillämme ablative kansankieleltämme kansankieliltämme allative kansankielellemme kansankielillemme essive kansankielenämme kansankielinämme translative kansankieleksemme kansankieliksemme abessive kansankielettämme kansankielittämme instructive — — comitative — kansankielinemme second-person plural possessor singular plural nominative kansankielenne kansankielenne accusative nom. kansankielenne kansankielenne gen. kansankielenne genitive kansankielenne kansankieltenne kansankielienne partitive kansankieltänne kansankieliänne inessive kansankielessänne kansankielissänne elative kansankielestänne kansankielistänne illative kansankieleenne kansankieliinne adessive kansankielellänne kansankielillänne ablative kansankieleltänne kansankieliltänne allative kansankielellenne kansankielillenne essive kansankielenänne kansankielinänne translative kansankieleksenne kansankieliksenne abessive kansankielettänne kansankielittänne instructive — — comitative — kansankielinenne third-person possessor singular plural nominative kansankielensä kansankielensä accusative nom. kansankielensä kansankielensä gen. kansankielensä genitive kansankielensä kansankieltensä kansankieliensä partitive kansankieltään kansankieltänsä kansankieliään kansankieliänsä inessive kansankielessään kansankielessänsä kansankielissään kansankielissänsä elative kansankielestään kansankielestänsä kansankielistään kansankielistänsä illative kansankieleensä kansankieliinsä adessive kansankielellään kansankielellänsä kansankielillään kansankielillänsä ablative kansankieleltään kansankieleltänsä kansankieliltään kansankieliltänsä allative kansankielelleen kansankielellensä kansankielilleen kansankielillensä essive kansankielenään kansankielenänsä kansankielinään kansankielinänsä translative kansankielekseen kansankieleksensä kansankielikseen kansankieliksensä abessive kansankielettään kansankielettänsä kansankielittään kansankielittänsä instructive — — comitative — kansankielineen kansankielinensä

Derived terms

• kansankielinen

Further reading

• “kansankieli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kansanliike