kielipeli

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kieli +‎ peli

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌpeli/, [ˈk̟ie̞̯liˌpe̞li]
  • Rhymes: -eli
  • Syllabification(key): kie‧li‧pe‧li

Noun

[edit]

kielipeli

  1. language game

Declension

[edit]
Inflection of kielipeli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative kielipeli kielipelit
genitive kielipelin kielipelien
partitive kielipeliä kielipelejä
illative kielipeliin kielipeleihin
singular plural
nominative kielipeli kielipelit
accusative nom. kielipeli kielipelit
gen. kielipelin
genitive kielipelin kielipelien
partitive kielipeliä kielipelejä
inessive kielipelissä kielipeleissä
elative kielipelistä kielipeleistä
illative kielipeliin kielipeleihin
adessive kielipelillä kielipeleillä
ablative kielipeliltä kielipeleiltä
allative kielipelille kielipeleille
essive kielipelinä kielipeleinä
translative kielipeliksi kielipeleiksi
abessive kielipelittä kielipeleittä
instructive kielipelein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielipeli (Kotus type 5/risti, no gradation)