Jump to content

kielipää

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kieli +‎ pää

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌpæː/, [ˈk̟ie̞̯liˌpæː]
  • Rhymes: -æː
  • Hyphenation(key): kieli‧pää

Noun

[edit]

kielipää

  1. head for languages, ear for languages (innate skill at learning languages)

Declension

[edit]
Inflection of kielipää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative kielipää kielipäät
genitive kielipään kielipäiden
kielipäitten
partitive kielipäätä kielipäitä
illative kielipäähän kielipäihin
singular plural
nominative kielipää kielipäät
accusative nom. kielipää kielipäät
gen. kielipään
genitive kielipään kielipäiden
kielipäitten
partitive kielipäätä kielipäitä
inessive kielipäässä kielipäissä
elative kielipäästä kielipäistä
illative kielipäähän kielipäihin
adessive kielipäällä kielipäillä
ablative kielipäältä kielipäiltä
allative kielipäälle kielipäille
essive kielipäänä kielipäinä
translative kielipääksi kielipäiksi
abessive kielipäättä kielipäittä
instructive kielipäin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielipää (Kotus type 18/maa, no gradation)

Further reading

[edit]