kielisaari

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kieli (language) +‎ saari (island). Calque of German Sprachinsel.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌsɑːri/, [ˈk̟ie̞̯liˌs̠ɑ̝ːri]
  • Rhymes: -ɑːri
  • Syllabification(key): kie‧li‧saa‧ri

Noun

[edit]

kielisaari

  1. (linguistics) language island

Declension

[edit]
Inflection of kielisaari (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kielisaari kielisaaret
genitive kielisaaren kielisaarten
kielisaarien
partitive kielisaarta kielisaaria
illative kielisaareen kielisaariin
singular plural
nominative kielisaari kielisaaret
accusative nom. kielisaari kielisaaret
gen. kielisaaren
genitive kielisaaren kielisaarten
kielisaarien
partitive kielisaarta kielisaaria
inessive kielisaaressa kielisaarissa
elative kielisaaresta kielisaarista
illative kielisaareen kielisaariin
adessive kielisaarella kielisaarilla
ablative kielisaarelta kielisaarilta
allative kielisaarelle kielisaarille
essive kielisaarena kielisaarina
translative kielisaareksi kielisaariksi
abessive kielisaaretta kielisaaritta
instructive kielisaarin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielisaari (Kotus type 26/pieni, no gradation)