Jump to content

kirjakieli

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kirja (book) +‎ kieli (language). Coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1820.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkirjɑˌkie̯li/, [ˈk̟irjɑ̝ˌk̟ie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Hyphenation(key): kirja‧kieli

Noun

[edit]

kirjakieli

  1. written standard language, literary language

Declension

[edit]
Inflection of kirjakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kirjakieli kirjakielet
genitive kirjakielen kirjakielten
kirjakielien
partitive kirjakieltä kirjakieliä
illative kirjakieleen kirjakieliin
singular plural
nominative kirjakieli kirjakielet
accusative nom. kirjakieli kirjakielet
gen. kirjakielen
genitive kirjakielen kirjakielten
kirjakielien
partitive kirjakieltä kirjakieliä
inessive kirjakielessä kirjakielissä
elative kirjakielestä kirjakielistä
illative kirjakieleen kirjakieliin
adessive kirjakielellä kirjakielillä
ablative kirjakieleltä kirjakieliltä
allative kirjakielelle kirjakielille
essive kirjakielenä kirjakielinä
translative kirjakieleksi kirjakieliksi
abessive kirjakielettä kirjakielittä
instructive kirjakielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirjakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

Derived terms

[edit]
[edit]

Further reading

[edit]