Jump to content

erikielinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

eri +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈeriˌkie̯linen/, [ˈe̞riˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Hyphenation(key): eri‧kieli‧nen

Adjective

[edit]

erikielinen

  1. in a different language

Declension

[edit]
Inflection of erikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erikielinen erikieliset
genitive erikielisen erikielisten
erikielisien
partitive erikielistä erikielisiä
illative erikieliseen erikielisiin
singular plural
nominative erikielinen erikieliset
accusative nom. erikielinen erikieliset
gen. erikielisen
genitive erikielisen erikielisten
erikielisien
partitive erikielistä erikielisiä
inessive erikielisessä erikielisissä
elative erikielisestä erikielisistä
illative erikieliseen erikielisiin
adessive erikielisellä erikielisillä
ablative erikieliseltä erikielisiltä
allative erikieliselle erikielisille
essive erikielisenä erikielisinä
translative erikieliseksi erikielisiksi
abessive erikielisettä erikielisittä
instructive erikielisin
comitative erikielisine
Possessive forms of erikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]