eri

See also: Appendix:Variations of "eri"

Basque

Pronunciation

• IPA^(key): /eɾi/, [e̞.ɾi]

Etymology 1

Adjective

eri (comparative eriago, superlative erien, excessive eriegi)

1. sick, ill

   Ainhoak bere neskalagun eria zaintzen du.

   Ainhoa is taking care of her sick girlfriend.

Declension

Declension of eri (adjective, ending in vowel)

		indefinite	singular	plural
absolutive		eri	eria	eriak
ergative		erik	eriak	eriek
dative		eriri	eriari	eriei
genitive		eriren	eriaren	erien
comitative		erirekin	eriarekin	eriekin
causative		erirengatik	eriarengatik	eriengatik
benefactive		erirentzat	eriarentzat	erientzat
instrumental		eriz	eriaz	eriez
inessive	anim.	erirengan	eriarengan	eriengan
	inanim.	eritan	erian	erietan
locative	anim.	—	—	—
	inanim.	eritako	eriko	erietako
allative	anim.	erirengana	eriarengana	eriengana
	inanim.	eritara	erira	erietara
terminative	anim.	erirenganaino	eriarenganaino	erienganaino
	inanim.	eritaraino	eriraino	erietaraino
directive	anim.	erirenganantz	eriarenganantz	erienganantz
	inanim.	eritarantz	erirantz	erietarantz
destinative	anim.	erirenganako	eriarenganako	erienganako
	inanim.	eritarako	erirako	erietarako
ablative	anim.	erirengandik	eriarengandik	eriengandik
	inanim.	eritatik	eritik	erietatik
partitive		eririk	—	—
prolative		eritzat	—	—

Noun

eri inan or anim

1. (inanimate) sickness, illness, disease

   Synonym: gaixotasun

2. (animate) sick person

   Eriak sendatu zituen.

   She healed the sick.

Declension

Declension of eri (animate and inanimate, ending in vowel)

		indefinite	singular	plural
absolutive		eri	eria	eriak
ergative		erik	eriak	eriek
dative		eriri	eriari	eriei
genitive		eriren	eriaren	erien
comitative		erirekin	eriarekin	eriekin
causative		erirengatik	eriarengatik	eriengatik
benefactive		erirentzat	eriarentzat	erientzat
instrumental		eriz	eriaz	eriez
inessive	anim.	erirengan	eriarengan	eriengan
	inanim.	eritan	erian	erietan
locative	anim.	—	—	—
	inanim.	eritako	eriko	erietako
allative	anim.	erirengana	eriarengana	eriengana
	inanim.	eritara	erira	erietara
terminative	anim.	erirenganaino	eriarenganaino	erienganaino
	inanim.	eritaraino	eriraino	erietaraino
directive	anim.	erirenganantz	eriarenganantz	erienganantz
	inanim.	eritarantz	erirantz	erietarantz
destinative	anim.	erirenganako	eriarenganako	erienganako
	inanim.	eritarako	erirako	erietarako
ablative	anim.	erirengandik	eriarengandik	eriengandik
	inanim.	eritatik	eritik	erietatik
partitive		eririk	—	—
prolative		eritzat	—	—

Etymology 2

Noun

eri inan

1. (Northern) finger
2. (Northern) toe

Declension

Declension of eri (inanimate, ending in vowel)

	indefinite	singular	plural
absolutive	eri	eria	eriak
ergative	erik	eriak	eriek
dative	eriri	eriari	eriei
genitive	eriren	eriaren	erien
comitative	erirekin	eriarekin	eriekin
causative	erirengatik	eriarengatik	eriengatik
benefactive	erirentzat	eriarentzat	erientzat
instrumental	eriz	eriaz	eriez
inessive	eritan	erian	erietan
locative	eritako	eriko	erietako
allative	eritara	erira	erietara
terminative	eritaraino	eriraino	erietaraino
directive	eritarantz	erirantz	erietarantz
destinative	eritarako	erirako	erietarako
ablative	eritatik	eritik	erietatik
partitive	eririk	—	—
prolative	eritzat	—	—

Further reading

• “eri”, in Euskaltzaindiaren Hiztegia [Dictionary of the Basque Academy], Euskaltzaindia
• “eri”, in Orotariko Euskal Hiztegia [General Basque Dictionary], Euskaltzaindia, 1987–2005

Elfdalian

Etymology

From Old Norse heri, from Proto-Germanic *hasô. Cognate with Swedish hare.

Noun

eri m

1. hare

Inflection

Declension of eri

masculine	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	eri	erin	erir	erir
accusative	erå	erån	erå	erą̊
dative	erå	eråm	erum	erum(e)
genitive	—	eråmes	—	erumes

Estonian

Etymology

From Proto-Finnic *erei, from Proto-Indo-Iranian *er-. Cognate with Finnish eri and Votic eri. Related to eraldi, era, ära (“away”), iseäranis, iseäralik.

Adjective

eri (indeclinable)

1. separate, distinct

Derived terms

• eri-
• erinema
• eriline

Noun

eri (genitive eri, partitive eri)

1. (informal) special issue, special broadcast, special episode
2. (informal) special dish in a restaurant

Declension

Declension of eri (ÕS type 17/elu, no gradation)
		singular	plural
nominative		eri	erid
accusative	nom.
	gen.	eri
genitive			eride
partitive		eri	erisid
illative		erri erisse	eridesse
inessive		eris	erides
elative		erist	eridest
allative		erile	eridele
adessive		eril	eridel
ablative		erilt	eridelt
translative		eriks	erideks
terminative		erini	erideni
essive		erina	eridena
abessive		erita	erideta
comitative		eriga	eridega

Faroese

Verb

eri

1. I am, first-person singular present of vera (to be)

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *erei, derived from *erä (see erä for more). Cognate with Estonian eri.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeri/, [ˈe̞ri]
• Rhymes: -eri
• Hyphenation^(key): eri

Adjective

eri (not comparable, indeclinable)

1. different, other, another

   olla eri mieltä (jonkun kanssa) ― to disagree (with somebody)

   eri tavalla ― in a different manner, in a different way

   eri tavoin ― in different/many manners, in different/many ways

   Se on eri sana.

   That's a different / another word.

2. different, separate

Inflection

The cases of eri are used only as adverbs.

Declension of eri noun case singular plural adverbial form singular plural nominative eri – superessive – – genitive – – delative – – partitive – – sublative – – accusative – – lative – – inessive – – temporal – – elative – – causative – – illative – – multiplicative – – adessive – erillään distributive – erittäin ablative – – temp. dist. – – allative – erilleen prolative – – essive – – situative – – translative – erikseen oppositive – – abessive – – instructive – – comitative – –

In colloquial language, eri may sometimes be inflected as a regular adjective. This is considered nonstandard.

Inflection of eri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		eri	erit
genitive		erin	erien
partitive		eriä	erejä
illative		eriin	ereihin
		singular	plural
nominative		eri	erit
accusative	nom.	eri	erit
	gen.	erin
genitive		erin	erien
partitive		eriä	erejä
inessive		erissä	ereissä
elative		eristä	ereistä
illative		eriin	ereihin
adessive		erillä	ereillä
ablative		eriltä	ereiltä
allative		erille	ereille
essive		erinä	ereinä
translative		eriksi	ereiksi
abessive		erittä	ereittä
instructive		—	erein
comitative		—	ereine

Possessive forms of eri (Kotus type 5/risti, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative erini erini accusative nom. erini erini gen. erini genitive erini erieni partitive eriäni erejäni inessive erissäni ereissäni elative eristäni ereistäni illative eriini ereihini adessive erilläni ereilläni ablative eriltäni ereiltäni allative erilleni ereilleni essive erinäni ereinäni translative erikseni ereikseni abessive erittäni ereittäni instructive — — comitative — ereineni second-person singular possessor singular plural nominative erisi erisi accusative nom. erisi erisi gen. erisi genitive erisi eriesi partitive eriäsi erejäsi inessive erissäsi ereissäsi elative eristäsi ereistäsi illative eriisi ereihisi adessive erilläsi ereilläsi ablative eriltäsi ereiltäsi allative erillesi ereillesi essive erinäsi ereinäsi translative eriksesi ereiksesi abessive erittäsi ereittäsi instructive — — comitative — ereinesi first-person plural possessor singular plural nominative erimme erimme accusative nom. erimme erimme gen. erimme genitive erimme eriemme partitive eriämme erejämme inessive erissämme ereissämme elative eristämme ereistämme illative eriimme ereihimme adessive erillämme ereillämme ablative eriltämme ereiltämme allative erillemme ereillemme essive erinämme ereinämme translative eriksemme ereiksemme abessive erittämme ereittämme instructive — — comitative — ereinemme second-person plural possessor singular plural nominative erinne erinne accusative nom. erinne erinne gen. erinne genitive erinne erienne partitive eriänne erejänne inessive erissänne ereissänne elative eristänne ereistänne illative eriinne ereihinne adessive erillänne ereillänne ablative eriltänne ereiltänne allative erillenne ereillenne essive erinänne ereinänne translative eriksenne ereiksenne abessive erittänne ereittänne instructive — — comitative — ereinenne third-person possessor singular plural nominative erinsä erinsä accusative nom. erinsä erinsä gen. erinsä genitive erinsä eriensä partitive eriään eriänsä erejään erejänsä inessive erissään erissänsä ereissään ereissänsä elative eristään eristänsä ereistään ereistänsä illative eriinsä ereihinsä adessive erillään erillänsä ereillään ereillänsä ablative eriltään eriltänsä ereiltään ereiltänsä allative erilleen erillensä ereilleen ereillensä essive erinään erinänsä ereinään ereinänsä translative erikseen eriksensä ereikseen ereiksensä abessive erittään erittänsä ereittään ereittänsä instructive — — comitative — ereineen ereinensä

Synonyms

• (separate): erillinen

Derived terms

adjectives

• erikoinen
• erillinen
• erinäinen
• erityinen

 

adverbs

• erittäin

 

nouns

• eriö

 

verbs

• eristää
• eritä
• eriyttää
• eriytyä

 

compounds

• eriaikainen
• eriarvoinen
• eriasteinen
• erihenkinen
• erihintainen
• erihomo
• eri-ikäinen
• erikielinen
• erikokoinen
• erikorkuinen
• erilaatuinen
• erilainen
• erilevyinen
• eriluonteinen
• erimakuinen
• erimallinen
• erimerkityksinen
• erimerkkinen
• erimielinen
• erimunainen
• erimuotoinen
• eriniminen
• erinomainen
• erinäköinen
• erioikeus
• eripainos
• eripaksuinen
• eriparinen
• eriperintäinen
• eripituinen
• eripura
• erirakenteinen
• eriseura
• eriseurainen
• erisisältöinen
• erisivuinen
• erisuuntainen
• erisuuri
• erisuuruinen
• erisyvyinen
• erisävyinen
• erisäätyinen
• eritaittoisuus
• eritasoinen
• eritasoliittymä
• eritasonojapuut
• eritasoristeys
• eriteräinen
• eritoten
• erityylinen
• erityyppinen
• eriuskoinen
• eriuskolainen
• erivapaus
• erivärinen

 

Adverb

eri (not comparable) (dated)

1. really, truly

   Olet eri hyvä kaveri.

   You're a really good friend.

Further reading

• “eri”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ido

Noun

eri

1. plural of ero

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *erei. Cognates include Finnish eri and Estonian eri.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈeri/, [ˈe̞ri]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈeri/, [ˈe̞ri]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈeri/, [ˈe̞ri]
• Rhymes: -eri
• Hyphenation: e‧ri

Determiner

eri (invariable)

1. different, separate
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Oppihues geografiaa, töö saatta tiitä, millain ono loonto ja kuin eri paikois maan pääl elläät ihmiset.

     In learning geography, you will be able to know, what environment is and how people live in different places on earth.

   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 62:

     Mut yksiköös näil sanoil ollaa jo eri pohjat.

     But in the singular these words already have different bases.

2. various, miscellaneous
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Iƶorat elläät Leningradan oblastin eri paikois, eri raijonois ja sentää iƶoran keeli senen mukkaa jakahuu eri dialektoihe, eri alakeelii.

     Ingrians live in varous places of the Leningrad Oblast, various raions, and therefore, because of this, the Ingrian language is divided into various dialects, various lesser languages.

Adverb

eri

1. (of motion) apart, separated

Synonyms

• (away): erimittee

Derived terms

• erilaajain
• erilain
• eriliin
• eripainoin
• erittee
• erittää

 

Related terms

• ero, eriksee, erillää, erimittee, erittäin

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[4], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 101
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 35
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 26

Italian

Verb

eri

1. second-person singular imperfect indicative of essere

Anagrams

• -ire, ire, rei, rie, riè

Japanese

Romanization

eri

1. Rōmaji transcription of えり

Javanese

Alternative forms

• ri

Etymology

From Old Javanese rwi.

Noun

eri

1. thorn
2. fishbone

Karelian

Adjective

eri

1. different

Latin

Noun

erī

1. inflection of erus:
   1. nominative/vocative plural
   2. genitive singular

Middle English

Etymology

Probably from a variant form of Old English earg, from Proto-Germanic *argaz. Doublet of argh.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɛːriː/

Adjective

eri

1. (rare, Northern) frightening, fearing

Descendants

• English: eerie

References

• “ērī, adj.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007, retrieved 2018-05-23.

Occitan

Pronoun

eri

1. (Gascony) they (masculine)

Sranan Tongo

Etymology

From Dutch hele.

Noun

eri

1. whole

Turkish

Noun

eri

1. inflection of er:
   1. accusative singular
   2. third-person singular possessive

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *erei.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈeri/, [ˈerʲi]
• Rhymes: -eri
• Hyphenation: e‧ri

Adjective

eri

1. different

Inflection

Indeclinable.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “eri”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

Yao (South America)

Etymology

From Proto-Cariban *ɨrɨ, *rɨ (“to do, to make, to put”). Compare Ye'kwana üdü.

Verb

eri

1. to do

Further reading

• de Laet, Johannes (1633) Novus orbis seu descriptionis Indiæ occidentalis, Libri XVIII, page 643