erimielinen

Finnish

Etymology

eri +‎ -mielinen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeriˌmie̯linen/, [ˈe̞riˌmie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Hyphenation^(key): eri‧mieli‧nen

Adjective

erimielinen (comparative erimielisempi, superlative erimielisin)

1. in disagreement, disagreeing, not agreeing

   He olivat erimielisiä.

   They did not agree.

2. (law) hung (of a jury, unable to reach a unanimous verdict in a trial)

   erimielinen valamiehistö ― hung jury

Declension

Inflection of erimielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		erimielinen	erimieliset
genitive		erimielisen	erimielisten erimielisien
partitive		erimielistä	erimielisiä
illative		erimieliseen	erimielisiin
		singular	plural
nominative		erimielinen	erimieliset
accusative	nom.	erimielinen	erimieliset
	gen.	erimielisen
genitive		erimielisen	erimielisten erimielisien
partitive		erimielistä	erimielisiä
inessive		erimielisessä	erimielisissä
elative		erimielisestä	erimielisistä
illative		erimieliseen	erimielisiin
adessive		erimielisellä	erimielisillä
ablative		erimieliseltä	erimielisiltä
allative		erimieliselle	erimielisille
essive		erimielisenä	erimielisinä
translative		erimieliseksi	erimielisiksi
abessive		erimielisettä	erimielisittä
instructive		—	erimielisin
comitative		—	erimielisine

Possessive forms of erimielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative erimieliseni erimieliseni accusative nom. erimieliseni erimieliseni gen. erimieliseni genitive erimieliseni erimielisteni erimielisieni partitive erimielistäni erimielisiäni inessive erimielisessäni erimielisissäni elative erimielisestäni erimielisistäni illative erimieliseeni erimielisiini adessive erimieliselläni erimielisilläni ablative erimieliseltäni erimielisiltäni allative erimieliselleni erimielisilleni essive erimielisenäni erimielisinäni translative erimielisekseni erimielisikseni abessive erimielisettäni erimielisittäni instructive — — comitative — erimielisineni second-person singular possessor singular plural nominative erimielisesi erimielisesi accusative nom. erimielisesi erimielisesi gen. erimielisesi genitive erimielisesi erimielistesi erimielisiesi partitive erimielistäsi erimielisiäsi inessive erimielisessäsi erimielisissäsi elative erimielisestäsi erimielisistäsi illative erimieliseesi erimielisiisi adessive erimieliselläsi erimielisilläsi ablative erimieliseltäsi erimielisiltäsi allative erimielisellesi erimielisillesi essive erimielisenäsi erimielisinäsi translative erimieliseksesi erimielisiksesi abessive erimielisettäsi erimielisittäsi instructive — — comitative — erimielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative erimielisemme erimielisemme accusative nom. erimielisemme erimielisemme gen. erimielisemme genitive erimielisemme erimielistemme erimielisiemme partitive erimielistämme erimielisiämme inessive erimielisessämme erimielisissämme elative erimielisestämme erimielisistämme illative erimieliseemme erimielisiimme adessive erimielisellämme erimielisillämme ablative erimieliseltämme erimielisiltämme allative erimielisellemme erimielisillemme essive erimielisenämme erimielisinämme translative erimieliseksemme erimielisiksemme abessive erimielisettämme erimielisittämme instructive — — comitative — erimielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative erimielisenne erimielisenne accusative nom. erimielisenne erimielisenne gen. erimielisenne genitive erimielisenne erimielistenne erimielisienne partitive erimielistänne erimielisiänne inessive erimielisessänne erimielisissänne elative erimielisestänne erimielisistänne illative erimieliseenne erimielisiinne adessive erimielisellänne erimielisillänne ablative erimieliseltänne erimielisiltänne allative erimielisellenne erimielisillenne essive erimielisenänne erimielisinänne translative erimieliseksenne erimielisiksenne abessive erimielisettänne erimielisittänne instructive — — comitative — erimielisinenne third-person possessor singular plural nominative erimielisensä erimielisensä accusative nom. erimielisensä erimielisensä gen. erimielisensä genitive erimielisensä erimielistensä erimielisiensä partitive erimielistään erimielistänsä erimielisiään erimielisiänsä inessive erimielisessään erimielisessänsä erimielisissään erimielisissänsä elative erimielisestään erimielisestänsä erimielisistään erimielisistänsä illative erimieliseensä erimielisiinsä adessive erimielisellään erimielisellänsä erimielisillään erimielisillänsä ablative erimieliseltään erimieliseltänsä erimielisiltään erimielisiltänsä allative erimieliselleen erimielisellensä erimielisilleen erimielisillensä essive erimielisenään erimielisenänsä erimielisinään erimielisinänsä translative erimielisekseen erimieliseksensä erimielisikseen erimielisiksensä abessive erimielisettään erimielisettänsä erimielisittään erimielisittänsä instructive — — comitative — erimielisineen erimielisinensä

Antonyms

• yksimielinen

Derived terms

• erimielisesti
• erimielisyys

 

Further reading

• “erimielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02