eritä

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeritæˣ/, [ˈe̞rit̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -eritæ
• Hyphenation^(key): eri‧tä

Etymology 1

eri (“separate, different”) +‎ -itä

Verb

eritä

1. (intransitive) to differ [with elative ‘from’]

   Haluan esittää asiasta eriävän mielipiteen.

   I want to express a differing opinion to this matter.

Usage notes

• This verb is used especially of an opinion or proposal when there's a significant disagreement between competing propositions. In most cases "to differ from" would be translated into Finnish with erota or olla erilainen.
• Hardly ever used in other than 3rd person or in participle forms.

Conjugation

Inflection of eritä (Kotus type 75/selvitä, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		eriän	en eriä	1st sing.	olen erinnyt	en ole erinnyt
2nd sing.		eriät	et eriä	2nd sing.	olet erinnyt	et ole erinnyt
3rd sing.		eriää	ei eriä	3rd sing.	on erinnyt	ei ole erinnyt
1st plur.		eriämme	emme eriä	1st plur.	olemme erinneet	emme ole erinneet
2nd plur.		eriätte	ette eriä	2nd plur.	olette erinneet	ette ole erinneet
3rd plur.		eriävät	eivät eriä	3rd plur.	ovat erinneet	eivät ole erinneet
passive		eritään	ei eritä	passive	on eritty	ei ole eritty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erisin	en erinnyt	1st sing.	olin erinnyt	en ollut erinnyt
2nd sing.		erisit	et erinnyt	2nd sing.	olit erinnyt	et ollut erinnyt
3rd sing.		erisi	ei erinnyt	3rd sing.	oli erinnyt	ei ollut erinnyt
1st plur.		erisimme	emme erinneet	1st plur.	olimme erinneet	emme olleet erinneet
2nd plur.		erisitte	ette erinneet	2nd plur.	olitte erinneet	ette olleet erinneet
3rd plur.		erisivät	eivät erinneet	3rd plur.	olivat erinneet	eivät olleet erinneet
passive		erittiin	ei eritty	passive	oli eritty	ei ollut eritty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		eriäisin	en eriäisi	1st sing.	olisin erinnyt	en olisi erinnyt
2nd sing.		eriäisit	et eriäisi	2nd sing.	olisit erinnyt	et olisi erinnyt
3rd sing.		eriäisi	ei eriäisi	3rd sing.	olisi erinnyt	ei olisi erinnyt
1st plur.		eriäisimme	emme eriäisi	1st plur.	olisimme erinneet	emme olisi erinneet
2nd plur.		eriäisitte	ette eriäisi	2nd plur.	olisitte erinneet	ette olisi erinneet
3rd plur.		eriäisivät	eivät eriäisi	3rd plur.	olisivat erinneet	eivät olisi erinneet
passive		erittäisiin	ei erittäisi	passive	olisi eritty	ei olisi eritty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		eriä	älä eriä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		eritköön	älköön eritkö	3rd sing.	olkoon erinnyt	älköön olko erinnyt
1st plur.		eritkäämme	älkäämme eritkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		eritkää	älkää eritkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		eritkööt	älkööt eritkö	3rd plur.	olkoot erinneet	älkööt olko erinneet
passive		erittäköön	älköön erittäkö	passive	olkoon eritty	älköön olko eritty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erinnen	en erinne	1st sing.	lienen erinnyt	en liene erinnyt
2nd sing.		erinnet	et erinne	2nd sing.	lienet erinnyt	et liene erinnyt
3rd sing.		erinnee	ei erinne	3rd sing.	lienee erinnyt	ei liene erinnyt
1st plur.		erinnemme	emme erinne	1st plur.	lienemme erinneet	emme liene erinneet
2nd plur.		erinnette	ette erinne	2nd plur.	lienette erinneet	ette liene erinneet
3rd plur.		erinnevät	eivät erinne	3rd plur.	lienevät erinneet	eivät liene erinneet
passive		erittäneen	ei erittäne	passive	lienee eritty	ei liene eritty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		eritä		present	eriävä	erittävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st eritäkseni eritäksemme 2nd eritäksesi eritäksenne 3rd eritäkseen eritäksensä		past	erinnyt	eritty
2nd	inessive2	eritessä	erittäessä	agent4	eriämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st eritessäni eritessämme 2nd eritessäsi eritessänne 3rd eritessään eritessänsä		negative	eriämätön
	instructive	eriten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	eriämässä	—
	elative	eriämästä	—
	illative	eriämään	—
	adessive	eriämällä	—
	abessive	eriämättä	—
	instructive	eriämän	erittämän
4th3	verbal noun	eriäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st eriämäisilläni eriämäisillämme 2nd eriämäisilläsi eriämäisillänne 3rd eriämäisillään eriämäisillänsä

Derived terms

adjectives

• eriävä

 

nouns

• eriäminen

 

verbs

• erittää
• eriyttää
• eriytyä

 

Further reading

• “eritä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

eritä

1. inflection of erittää:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• reiät, teriä