Jump to content

eriäminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

eritä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈeriæminen/, [ˈe̞riˌæmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Hyphenation(key): eriä‧mi‧nen

Noun

[edit]

eriäminen

  1. verbal noun of eritä
    1. differing (from)

Declension

[edit]
Inflection of eriäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative eriäminen eriämiset
genitive eriämisen eriämisten
eriämisien
partitive eriämistä eriämisiä
illative eriämiseen eriämisiin
singular plural
nominative eriäminen eriämiset
accusative nom. eriäminen eriämiset
gen. eriämisen
genitive eriämisen eriämisten
eriämisien
partitive eriämistä eriämisiä
inessive eriämisessä eriämisissä
elative eriämisestä eriämisistä
illative eriämiseen eriämisiin
adessive eriämisellä eriämisillä
ablative eriämiseltä eriämisiltä
allative eriämiselle eriämisille
essive eriämisenä eriämisinä
translative eriämiseksi eriämisiksi
abessive eriämisettä eriämisittä
instructive eriämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of eriäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)