Jump to content

aika

From Wiktionary, the free dictionary
See also: Aika

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝]
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Hyphenation(key): ai‧ka

Etymology 1

[edit]
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

From Proto-Finnic *aika, possibly borrowed from Proto-Germanic (see the Proto-Finnic entry for more). Possibly a doublet of auvo.

Noun

[edit]

aika

  1. time (inevitable progression into the future with the passing of present and past events)
  2. time (temporal distance or duration)
    Se vaatii pitkän ajan. ― It takes a long time.
    kahden viikon ajaksi ― for (a period of) two weeks
    Sinulla on minuutti aikaa vastata kysymyksiin.
    You have one minute to answer questions.
  3. time (moment or period in time), moment
    Synonym: hetki
    tähän aikaan vuodesta ― this time of year
    Vanhat hyvät ajat ovat palanneet. ― The good old times have returned.
  4. appointment (arranged meeting)
    Minulla on aika lääkärille kello kymmeneltä. ― I have a doctor's appointment at ten o'clock.
Declension
[edit]
Inflection of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative aika ajat
genitive ajan aikojen
partitive aikaa aikoja
illative aikaan aikoihin
singular plural
nominative aika ajat
accusative nom. aika ajat
gen. ajan
genitive ajan aikojen
aikain rare
partitive aikaa aikoja
inessive ajassa ajoissa
elative ajasta ajoista
illative aikaan aikoihin
adessive ajalla ajoilla
ablative ajalta ajoilta
allative ajalle ajoille
essive aikana aikoina
translative ajaksi ajoiksi
abessive ajatta ajoitta
instructive — ajoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikani aikani
accusative nom. aikani aikani
gen. aikani
genitive aikani aikojeni
aikaini rare
partitive aikaani aikojani
inessive ajassani ajoissani
elative ajastani ajoistani
illative aikaani aikoihini
adessive ajallani ajoillani
ablative ajaltani ajoiltani
allative ajalleni ajoilleni
essive aikanani aikoinani
translative ajakseni ajoikseni
abessive ajattani ajoittani
instructive — —
comitative — aikoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikasi aikasi
accusative nom. aikasi aikasi
gen. aikasi
genitive aikasi aikojesi
aikaisi rare
partitive aikaasi aikojasi
inessive ajassasi ajoissasi
elative ajastasi ajoistasi
illative aikaasi aikoihisi
adessive ajallasi ajoillasi
ablative ajaltasi ajoiltasi
allative ajallesi ajoillesi
essive aikanasi aikoinasi
translative ajaksesi ajoiksesi
abessive ajattasi ajoittasi
instructive — —
comitative — aikoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikamme aikamme
accusative nom. aikamme aikamme
gen. aikamme
genitive aikamme aikojemme
aikaimme rare
partitive aikaamme aikojamme
inessive ajassamme ajoissamme
elative ajastamme ajoistamme
illative aikaamme aikoihimme
adessive ajallamme ajoillamme
ablative ajaltamme ajoiltamme
allative ajallemme ajoillemme
essive aikanamme aikoinamme
translative ajaksemme ajoiksemme
abessive ajattamme ajoittamme
instructive — —
comitative — aikoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikanne aikanne
accusative nom. aikanne aikanne
gen. aikanne
genitive aikanne aikojenne
aikainne rare
partitive aikaanne aikojanne
inessive ajassanne ajoissanne
elative ajastanne ajoistanne
illative aikaanne aikoihinne
adessive ajallanne ajoillanne
ablative ajaltanne ajoiltanne
allative ajallenne ajoillenne
essive aikananne aikoinanne
translative ajaksenne ajoiksenne
abessive ajattanne ajoittanne
instructive — —
comitative — aikoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikansa aikansa
accusative nom. aikansa aikansa
gen. aikansa
genitive aikansa aikojensa
aikainsa rare
partitive aikaansa aikojaan
aikojansa
inessive ajassaan
ajassansa 		ajoissaan
ajoissansa
elative ajastaan
ajastansa 		ajoistaan
ajoistansa
illative aikaansa aikoihinsa
adessive ajallaan
ajallansa 		ajoillaan
ajoillansa
ablative ajaltaan
ajaltansa 		ajoiltaan
ajoiltansa
allative ajalleen
ajallensa 		ajoilleen
ajoillensa
essive aikanaan
aikanansa 		aikoinaan
aikoinansa
translative ajakseen
ajaksensa 		ajoikseen
ajoiksensa
abessive ajattaan
ajattansa 		ajoittaan
ajoittansa
instructive — —
comitative — aikoineen
aikoinensa

Note that the k is lost in the weak grade, which causes the preceding i to turn into a j, which is an irregular change (but shared with poika). As a comparison, the word taika does not undergo a similar change.

Derived terms
[edit]
adjectives
adverbs
nouns
phrases
postpositions
verbs
compounds
idioms
[edit]
Further reading
[edit]

Etymology 2

[edit]

Probably from aika (etymology 1).[1]

Adjective

[edit]

aika (not comparable, indeclinable, only used attributively)

  1. quite
    Synonyms: aikamoinen, melkoinen
    Hän on aika persoona. ― He is quite a personality.
  2. Synonym of aimo.
Declension
[edit]

Indeclinable

Adverb

[edit]

aika (not comparable)

  1. quite, rather, fairly (a moderate qualifier)
    Synonyms: see Thesaurus:melko
    Summa on aika suuri. ― The sum is quite large.
    Tänään on aika kaunis ilma. ― It’s quite beautiful weather today.
Derived terms
[edit]
adjectives
See also
[edit]
Further reading
[edit]

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Ingrian

[edit]

Etymology 1

[edit]

From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

aika

  1. time
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎[4], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:
      Adverbat näyttäät paikkaa, tappaa, määrää, aikaa tali muuta obstojatelstvaa.
      Adverbs indicate place, habit, amount, time or other circumstances.
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Lapset, kuunelkaa kaik! Jo ono şkouluu aika!
      Children, listen everyone! It is already time for school!
  2. epoch, age
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
      Jo entisist ajoist, päiväist päivää inmihiset näkivät, jot päivyt liikkuu taivast mööt.
      Already since ancient times, day in day out people saw, that the Sun moves along the sky.
  3. (grammar) tense
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎[5], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 104:
      Sitä kutsutaa tapahtuvaks ajaks tali preesensiks.
      These are called past tense or present.
Declension
[edit]
Declension of aika (type 3/kana, ik-j gradation)
singular plural
nominative aika ajat
genitive ajan aikoin
partitive aikaa aikoja
illative aikaa aikoi
inessive ajas ajois
elative ajast ajoist
allative ajalle ajoille
adessive ajal ajoil
ablative ajalt ajoilt
translative ajaks ajoiks
essive aikanna, aikaan aikoinna, aikoin
exessive1) aikant aikoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Derived terms
[edit]

Etymology 2

[edit]

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

aika

  1. inflection of aikkaa:
    1. present indicative connegative
    2. second-person singular imperative
    3. second-person singular imperative connegative

References

[edit]
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎[6], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 5
  • Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 16
  • Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎[7], →ISBN, page 62

Japanese

[edit]

Romanization

[edit]

aika

  1. Rōmaji transcription of あいか

Karelian

[edit]
Regional variants of aika
North Karelian
(Viena) 		aika
South Karelian
(Tver) 		aiga

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/
  • Hyphenation: ai‧ka

Noun

[edit]

aika (genitive ajan, partitive aikua)

  1. (North Karelian) time

Declension

[edit]
Viena Karelian declension of aika (type 4/kala, ik-j gradation)
singular plural
nominative aika ajat
genitive ajan aikojen
partitive aikua aikoja
illative aikah aikoih
inessive ajašša ajoissa
elative ajašta ajoista
adessive ajalla ajoilla
ablative ajalta ajoilta
translative ajakši ajoiksi
essive aikana aikoina
comitative — ajoineh
abessive ajatta ajoitta
Possessive forms of aika
1st person aikani
2nd person aikaš
3rd person aikah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

[edit]
  • P. M. Zaykov et al. (2015) “время”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

Manchu

[edit]

Romanization

[edit]

aika

  1. Romanization of ᠠᡳᡴᠠ

Votic

[edit]

Pronunciation

[edit]

Adverb

[edit]

aika

  1. for a long time

Noun

[edit]

aika

  1. partitive/illative singular of aikõ

References

[edit]
  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “aikaa”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

Yoruba

[edit]

Etymology 1

[edit]

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

àìka

  1. the plant Lecaniodiscus cupanioides

Etymology 2

[edit]

àì- (“negative nominalizing prefix”) +‎ kà (“to read, to count”)

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

àìkà

  1. something unread
  2. the act of not reading
  3. something not counted
  4. the act of not counting
Derived terms
[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=aika&oldid=82828536"