Jump to content

itseisaika

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

itseis- +‎ aika

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈitsei̯sˌɑi̯kɑ/, [ˈits̠e̞i̯s̠ˌɑ̝i̯kɑ̝]
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Hyphenation(key): itseis‧aika

Noun

[edit]

itseisaika

  1. (relativity) proper time

Declension

[edit]
Inflection of itseisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative itseisaika itseisajat
genitive itseisajan itseisaikojen
partitive itseisaikaa itseisaikoja
illative itseisaikaan itseisaikoihin
singular plural
nominative itseisaika itseisajat
accusative nom. itseisaika itseisajat
gen. itseisajan
genitive itseisajan itseisaikojen
itseisaikain rare
partitive itseisaikaa itseisaikoja
inessive itseisajassa itseisajoissa
elative itseisajasta itseisajoista
illative itseisaikaan itseisaikoihin
adessive itseisajalla itseisajoilla
ablative itseisajalta itseisajoilta
allative itseisajalle itseisajoille
essive itseisaikana itseisaikoina
translative itseisajaksi itseisajoiksi
abessive itseisajatta itseisajoitta
instructive itseisajoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of itseisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)