vilkuilla

Finnish

Etymology 1

From vilku- +‎ -illa, from a variant of vilkkua. Compare vilahtaa (“to flash, gleam”), vilkaista (“to peep, glance”) and vilkas (“lively”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilkui̯lːɑˣ/, [ˈʋilkui̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ilkuilːɑ
• Syllabification^(key): vil‧kuil‧la

Verb

vilkuilla

1. to peep, peek, glance, keep glancing (to look at repeatedly at something, especially when trying not to be noticed)

Conjugation

Inflection of vilkuilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuilen	en vilkuile	1st sing.	olen vilkuillut	en ole vilkuillut
2nd sing.		vilkuilet	et vilkuile	2nd sing.	olet vilkuillut	et ole vilkuillut
3rd sing.		vilkuilee	ei vilkuile	3rd sing.	on vilkuillut	ei ole vilkuillut
1st plur.		vilkuilemme	emme vilkuile	1st plur.	olemme vilkuilleet	emme ole vilkuilleet
2nd plur.		vilkuilette	ette vilkuile	2nd plur.	olette vilkuilleet	ette ole vilkuilleet
3rd plur.		vilkuilevat	eivät vilkuile	3rd plur.	ovat vilkuilleet	eivät ole vilkuilleet
passive		vilkuillaan	ei vilkuilla	passive	on vilkuiltu	ei ole vilkuiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuilin	en vilkuillut	1st sing.	olin vilkuillut	en ollut vilkuillut
2nd sing.		vilkuilit	et vilkuillut	2nd sing.	olit vilkuillut	et ollut vilkuillut
3rd sing.		vilkuili	ei vilkuillut	3rd sing.	oli vilkuillut	ei ollut vilkuillut
1st plur.		vilkuilimme	emme vilkuilleet	1st plur.	olimme vilkuilleet	emme olleet vilkuilleet
2nd plur.		vilkuilitte	ette vilkuilleet	2nd plur.	olitte vilkuilleet	ette olleet vilkuilleet
3rd plur.		vilkuilivat	eivät vilkuilleet	3rd plur.	olivat vilkuilleet	eivät olleet vilkuilleet
passive		vilkuiltiin	ei vilkuiltu	passive	oli vilkuiltu	ei ollut vilkuiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuilisin	en vilkuilisi	1st sing.	olisin vilkuillut	en olisi vilkuillut
2nd sing.		vilkuilisit	et vilkuilisi	2nd sing.	olisit vilkuillut	et olisi vilkuillut
3rd sing.		vilkuilisi	ei vilkuilisi	3rd sing.	olisi vilkuillut	ei olisi vilkuillut
1st plur.		vilkuilisimme	emme vilkuilisi	1st plur.	olisimme vilkuilleet	emme olisi vilkuilleet
2nd plur.		vilkuilisitte	ette vilkuilisi	2nd plur.	olisitte vilkuilleet	ette olisi vilkuilleet
3rd plur.		vilkuilisivat	eivät vilkuilisi	3rd plur.	olisivat vilkuilleet	eivät olisi vilkuilleet
passive		vilkuiltaisiin	ei vilkuiltaisi	passive	olisi vilkuiltu	ei olisi vilkuiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilkuile	älä vilkuile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilkuilkoon	älköön vilkuilko	3rd sing.	olkoon vilkuillut	älköön olko vilkuillut
1st plur.		vilkuilkaamme	älkäämme vilkuilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilkuilkaa	älkää vilkuilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilkuilkoot	älkööt vilkuilko	3rd plur.	olkoot vilkuilleet	älkööt olko vilkuilleet
passive		vilkuiltakoon	älköön vilkuiltako	passive	olkoon vilkuiltu	älköön olko vilkuiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuillen	en vilkuille	1st sing.	lienen vilkuillut	en liene vilkuillut
2nd sing.		vilkuillet	et vilkuille	2nd sing.	lienet vilkuillut	et liene vilkuillut
3rd sing.		vilkuillee	ei vilkuille	3rd sing.	lienee vilkuillut	ei liene vilkuillut
1st plur.		vilkuillemme	emme vilkuille	1st plur.	lienemme vilkuilleet	emme liene vilkuilleet
2nd plur.		vilkuillette	ette vilkuille	2nd plur.	lienette vilkuilleet	ette liene vilkuilleet
3rd plur.		vilkuillevat	eivät vilkuille	3rd plur.	lienevät vilkuilleet	eivät liene vilkuilleet
passive		vilkuiltaneen	ei vilkuiltane	passive	lienee vilkuiltu	ei liene vilkuiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilkuilla		present	vilkuileva	vilkuiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuillakseni vilkuillaksemme 2nd vilkuillaksesi vilkuillaksenne 3rd vilkuillakseen vilkuillaksensa		past	vilkuillut	vilkuiltu
2nd	inessive2	vilkuillessa	vilkuiltaessa	agent4	vilkuilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuillessani vilkuillessamme 2nd vilkuillessasi vilkuillessanne 3rd vilkuillessaan vilkuillessansa		negative	vilkuilematon
	instructive	vilkuillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vilkuilemassa	—
	elative	vilkuilemasta	—
	illative	vilkuilemaan	—
	adessive	vilkuilemalla	—
	abessive	vilkuilematta	—
	instructive	vilkuileman	vilkuiltaman
4th3	verbal noun	vilkuileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuilemaisillani vilkuilemaisillamme 2nd vilkuilemaisillasi vilkuilemaisillanne 3rd vilkuilemaisillaan vilkuilemaisillansa

Derived terms

• vilkuilija
• vilkuilu

Related terms

• vilkahtaa
• vilkaista
• vilkas

Further reading

• “vilkuilla”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilkui̯lːɑ/, [ˈʋilkui̯lːɑ̝]
• Rhymes: -ilkuilːɑ
• Syllabification^(key): vil‧kuil‧la

Noun

vilkuilla

1. adessive plural of vilkku