vilkkua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *vilkkudak.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilkːuɑˣ/, [ˈʋilkːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ilkːuɑ
• Syllabification^(key): vilk‧ku‧a

Verb

vilkkua

1. (intransitive) to flash, to blink, to flicker
2. (intransitive, of a flickering light) to twinkle

Conjugation

Inflection of vilkkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkun	en vilku	1st sing.	olen vilkkunut	en ole vilkkunut
2nd sing.		vilkut	et vilku	2nd sing.	olet vilkkunut	et ole vilkkunut
3rd sing.		vilkkuu	ei vilku	3rd sing.	on vilkkunut	ei ole vilkkunut
1st plur.		vilkumme	emme vilku	1st plur.	olemme vilkkuneet	emme ole vilkkuneet
2nd plur.		vilkutte	ette vilku	2nd plur.	olette vilkkuneet	ette ole vilkkuneet
3rd plur.		vilkkuvat	eivät vilku	3rd plur.	ovat vilkkuneet	eivät ole vilkkuneet
passive		vilkutaan	ei vilkuta	passive	on vilkuttu	ei ole vilkuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuin	en vilkkunut	1st sing.	olin vilkkunut	en ollut vilkkunut
2nd sing.		vilkuit	et vilkkunut	2nd sing.	olit vilkkunut	et ollut vilkkunut
3rd sing.		vilkkui	ei vilkkunut	3rd sing.	oli vilkkunut	ei ollut vilkkunut
1st plur.		vilkuimme	emme vilkkuneet	1st plur.	olimme vilkkuneet	emme olleet vilkkuneet
2nd plur.		vilkuitte	ette vilkkuneet	2nd plur.	olitte vilkkuneet	ette olleet vilkkuneet
3rd plur.		vilkkuivat	eivät vilkkuneet	3rd plur.	olivat vilkkuneet	eivät olleet vilkkuneet
passive		vilkuttiin	ei vilkuttu	passive	oli vilkuttu	ei ollut vilkuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkkuisin	en vilkkuisi	1st sing.	olisin vilkkunut	en olisi vilkkunut
2nd sing.		vilkkuisit	et vilkkuisi	2nd sing.	olisit vilkkunut	et olisi vilkkunut
3rd sing.		vilkkuisi	ei vilkkuisi	3rd sing.	olisi vilkkunut	ei olisi vilkkunut
1st plur.		vilkkuisimme	emme vilkkuisi	1st plur.	olisimme vilkkuneet	emme olisi vilkkuneet
2nd plur.		vilkkuisitte	ette vilkkuisi	2nd plur.	olisitte vilkkuneet	ette olisi vilkkuneet
3rd plur.		vilkkuisivat	eivät vilkkuisi	3rd plur.	olisivat vilkkuneet	eivät olisi vilkkuneet
passive		vilkuttaisiin	ei vilkuttaisi	passive	olisi vilkuttu	ei olisi vilkuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilku	älä vilku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilkkukoon	älköön vilkkuko	3rd sing.	olkoon vilkkunut	älköön olko vilkkunut
1st plur.		vilkkukaamme	älkäämme vilkkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilkkukaa	älkää vilkkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilkkukoot	älkööt vilkkuko	3rd plur.	olkoot vilkkuneet	älkööt olko vilkkuneet
passive		vilkuttakoon	älköön vilkuttako	passive	olkoon vilkuttu	älköön olko vilkuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkkunen	en vilkkune	1st sing.	lienen vilkkunut	en liene vilkkunut
2nd sing.		vilkkunet	et vilkkune	2nd sing.	lienet vilkkunut	et liene vilkkunut
3rd sing.		vilkkunee	ei vilkkune	3rd sing.	lienee vilkkunut	ei liene vilkkunut
1st plur.		vilkkunemme	emme vilkkune	1st plur.	lienemme vilkkuneet	emme liene vilkkuneet
2nd plur.		vilkkunette	ette vilkkune	2nd plur.	lienette vilkkuneet	ette liene vilkkuneet
3rd plur.		vilkkunevat	eivät vilkkune	3rd plur.	lienevät vilkkuneet	eivät liene vilkkuneet
passive		vilkuttaneen	ei vilkuttane	passive	lienee vilkuttu	ei liene vilkuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilkkua		present	vilkkuva	vilkuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkkuakseni vilkkuaksemme 2nd vilkkuaksesi vilkkuaksenne 3rd vilkkuakseen vilkkuaksensa		past	vilkkunut	vilkuttu
2nd	inessive2	vilkkuessa	vilkuttaessa	agent4	vilkkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkkuessani vilkkuessamme 2nd vilkkuessasi vilkkuessanne 3rd vilkkuessaan vilkkuessansa		negative	vilkkumaton
	instructive	vilkkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vilkkumassa	—
	elative	vilkkumasta	—
	illative	vilkkumaan	—
	adessive	vilkkumalla	—
	abessive	vilkkumatta	—
	instructive	vilkkuman	vilkuttaman
4th3	verbal noun	vilkkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkkumaisillani vilkkumaisillamme 2nd vilkkumaisillasi vilkkumaisillanne 3rd vilkkumaisillaan vilkkumaisillansa

Synonyms

• välkkyä

Derived terms

• vilkahtaa
• vilke
• vilkku
• vilkuilla
• vilkunta
• vilkuttaa

 

Further reading

• “vilkkua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilkːuɑ/, [ˈʋilkːuɑ̝]
• Rhymes: -ilkːuɑ
• Syllabification^(key): vilk‧ku‧a

Noun

vilkkua

1. partitive singular of vilkku

Anagrams

• ilkkuva