Jump to content

ratketa

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *ratkët'ak. Cognates include Karelian ratketa, Livonian rakkõ, Ludian ratketa and Veps ratketa. Compare katketa.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrɑtketɑˣ/, [ˈrɑ̝t̪k̟e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑtketɑ
  • Hyphenation(key): rat‧ke‧ta

Verb

[edit]

ratketa (intransitive)

  1. to tear apart, rip under strain (especially of a seam in fabric or similar)
  2. to be solved; to be resolved (of a dispute, problem, puzzle or similar)
  3. to burst into, suddenly begin (doing) [with illative of third infinitive]
    Hän ratkesi nauramaan.
    She burst into laughter.
    Vaimonsa kuoleman jälkeen mies ratkesi ryyppäämään.
    After the death of his wife, he started drinking heavily.

Conjugation

[edit]
Inflection of ratketa (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ratkean en ratkea 1st sing. olen ratkennut en ole ratkennut
2nd sing. ratkeat et ratkea 2nd sing. olet ratkennut et ole ratkennut
3rd sing. ratkeaa ei ratkea 3rd sing. on ratkennut ei ole ratkennut
1st plur. ratkeamme emme ratkea 1st plur. olemme ratkenneet emme ole ratkenneet
2nd plur. ratkeatte ette ratkea 2nd plur. olette ratkenneet ette ole ratkenneet
3rd plur. ratkeavat eivät ratkea 3rd plur. ovat ratkenneet eivät ole ratkenneet
passive ratketaan ei ratketa passive on ratkettu ei ole ratkettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ratkesin en ratkennut 1st sing. olin ratkennut en ollut ratkennut
2nd sing. ratkesit et ratkennut 2nd sing. olit ratkennut et ollut ratkennut
3rd sing. ratkesi ei ratkennut 3rd sing. oli ratkennut ei ollut ratkennut
1st plur. ratkesimme emme ratkenneet 1st plur. olimme ratkenneet emme olleet ratkenneet
2nd plur. ratkesitte ette ratkenneet 2nd plur. olitte ratkenneet ette olleet ratkenneet
3rd plur. ratkesivat eivät ratkenneet 3rd plur. olivat ratkenneet eivät olleet ratkenneet
passive ratkettiin ei ratkettu passive oli ratkettu ei ollut ratkettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ratkeaisin
ratkeisin 		en ratkeaisi
en ratkeisi 		1st sing. olisin ratkennut en olisi ratkennut
2nd sing. ratkeaisit
ratkeisit 		et ratkeaisi
et ratkeisi 		2nd sing. olisit ratkennut et olisi ratkennut
3rd sing. ratkeaisi
ratkeisi 		ei ratkeaisi
ei ratkeisi 		3rd sing. olisi ratkennut ei olisi ratkennut
1st plur. ratkeaisimme
ratkeisimme 		emme ratkeaisi
emme ratkeisi 		1st plur. olisimme ratkenneet emme olisi ratkenneet
2nd plur. ratkeaisitte
ratkeisitte 		ette ratkeaisi
ette ratkeisi 		2nd plur. olisitte ratkenneet ette olisi ratkenneet
3rd plur. ratkeaisivat
ratkeisivat 		eivät ratkeaisi
eivät ratkeisi 		3rd plur. olisivat ratkenneet eivät olisi ratkenneet
passive ratkettaisiin ei ratkettaisi passive olisi ratkettu ei olisi ratkettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ratkea älä ratkea 2nd sing. — —
3rd sing. ratketkoon älköön ratketko 3rd sing. olkoon ratkennut älköön olko ratkennut
1st plur. ratketkaamme älkäämme ratketko 1st plur. — —
2nd plur. ratketkaa älkää ratketko 2nd plur. — —
3rd plur. ratketkoot älkööt ratketko 3rd plur. olkoot ratkenneet älkööt olko ratkenneet
passive ratkettakoon älköön ratkettako passive olkoon ratkettu älköön olko ratkettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ratkennen en ratkenne 1st sing. lienen ratkennut en liene ratkennut
2nd sing. ratkennet et ratkenne 2nd sing. lienet ratkennut et liene ratkennut
3rd sing. ratkennee ei ratkenne 3rd sing. lienee ratkennut ei liene ratkennut
1st plur. ratkennemme emme ratkenne 1st plur. lienemme ratkenneet emme liene ratkenneet
2nd plur. ratkennette ette ratkenne 2nd plur. lienette ratkenneet ette liene ratkenneet
3rd plur. ratkennevat eivät ratkenne 3rd plur. lienevät ratkenneet eivät liene ratkenneet
passive ratkettaneen ei ratkettane passive lienee ratkettu ei liene ratkettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ratketa present ratkeava ratkettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ratketakseni ratketaksemme
2nd ratketaksesi ratketaksenne
3rd ratketakseen
ratketaksensa
past ratkennut ratkettu
2nd inessive2 ratketessa ratkettaessa agent4 ratkeama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ratketessani ratketessamme
2nd ratketessasi ratketessanne
3rd ratketessaan
ratketessansa
negative ratkeamaton
instructive ratketen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive ratkeamassa —
elative ratkeamasta —
illative ratkeamaan —
adessive ratkeamalla —
abessive ratkeamatta —
instructive ratkeaman ratkettaman
4th3 verbal noun ratkeaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ratkeamaisillani ratkeamaisillamme
2nd ratkeamaisillasi ratkeamaisillanne
3rd ratkeamaisillaan
ratkeamaisillansa

Derived terms

[edit]
[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Veps

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *ratkët'ak.

Verb

[edit]

ratketa

  1. to come off, to come loose
  2. to unstitch

Inflection

[edit]

This verb needs an inflection-table template.

References

[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=ratketa&oldid=81377300"