Jump to content

ratkeaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ratketa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrɑtkeɑminen/, [ˈrɑ̝t̪k̟e̞ˌɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Hyphenation(key): rat‧kea‧mi‧nen

Noun

[edit]

ratkeaminen

  1. verbal noun of ratketa
    1. tearing, ripping
    2. being resolved

Declension

[edit]
Inflection of ratkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ratkeaminen ratkeamiset
genitive ratkeamisen ratkeamisten
ratkeamisien
partitive ratkeamista ratkeamisia
illative ratkeamiseen ratkeamisiin
singular plural
nominative ratkeaminen ratkeamiset
accusative nom. ratkeaminen ratkeamiset
gen. ratkeamisen
genitive ratkeamisen ratkeamisten
ratkeamisien
partitive ratkeamista ratkeamisia
inessive ratkeamisessa ratkeamisissa
elative ratkeamisesta ratkeamisista
illative ratkeamiseen ratkeamisiin
adessive ratkeamisella ratkeamisilla
ablative ratkeamiselta ratkeamisilta
allative ratkeamiselle ratkeamisille
essive ratkeamisena ratkeamisina
translative ratkeamiseksi ratkeamisiksi
abessive ratkeamisetta ratkeamisitta
instructive ratkeamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ratkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]