pinne

See also: pínne

Dutch

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Verb

pinne

1. (dated or formal) singular present subjunctive of pinnen

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic [Term?], possibly from Proto-Finno-Ugric *pintä- (“to close, cover”). In that case, it is cognate with Hungarian fed and Udmurt поди (poďi).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpinːeˣ/, [ˈpinːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -inːe
• Hyphenation^(key): pin‧ne

Noun

pinne

1. (rare, dialectal) Any device or part that keeps something in its place through tension (as contrasted with e.g. weight or friction), such as a clamp or clip.
2. (pathology) A condition in which a nerve is pressed by other body parts causing pain, cramps or other symptoms.
3. (idiomatic, in the locative cases) A difficult situation, jam, bind.

   Synonyms: kiipeli, liemi

   olla pinteessä ― to be in a difficult situation

   joutua pinteeseen ― to get into a difficult situation

   päästä pinteestä ― to get out of a difficult situation

Declension

Inflection of pinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		pinne	pinteet
genitive		pinteen	pinteiden pinteitten
partitive		pinnettä	pinteitä
illative		pinteeseen	pinteisiin pinteihin
		singular	plural
nominative		pinne	pinteet
accusative	nom.	pinne	pinteet
	gen.	pinteen
genitive		pinteen	pinteiden pinteitten
partitive		pinnettä	pinteitä
inessive		pinteessä	pinteissä
elative		pinteestä	pinteistä
illative		pinteeseen	pinteisiin pinteihin
adessive		pinteellä	pinteillä
ablative		pinteeltä	pinteiltä
allative		pinteelle	pinteille
essive		pinteenä	pinteinä
translative		pinteeksi	pinteiksi
abessive		pinteettä	pinteittä
instructive		—	pintein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pinteeni pinteeni accusative nom. pinteeni pinteeni gen. pinteeni genitive pinteeni pinteideni pinteitteni partitive pinnettäni pinteitäni inessive pinteessäni pinteissäni elative pinteestäni pinteistäni illative pinteeseeni pinteisiini pinteihini adessive pinteelläni pinteilläni ablative pinteeltäni pinteiltäni allative pinteelleni pinteilleni essive pinteenäni pinteinäni translative pinteekseni pinteikseni abessive pinteettäni pinteittäni instructive — — comitative — pinteineni second-person singular possessor singular plural nominative pinteesi pinteesi accusative nom. pinteesi pinteesi gen. pinteesi genitive pinteesi pinteidesi pinteittesi partitive pinnettäsi pinteitäsi inessive pinteessäsi pinteissäsi elative pinteestäsi pinteistäsi illative pinteeseesi pinteisiisi pinteihisi adessive pinteelläsi pinteilläsi ablative pinteeltäsi pinteiltäsi allative pinteellesi pinteillesi essive pinteenäsi pinteinäsi translative pinteeksesi pinteiksesi abessive pinteettäsi pinteittäsi instructive — — comitative — pinteinesi first-person plural possessor singular plural nominative pinteemme pinteemme accusative nom. pinteemme pinteemme gen. pinteemme genitive pinteemme pinteidemme pinteittemme partitive pinnettämme pinteitämme inessive pinteessämme pinteissämme elative pinteestämme pinteistämme illative pinteeseemme pinteisiimme pinteihimme adessive pinteellämme pinteillämme ablative pinteeltämme pinteiltämme allative pinteellemme pinteillemme essive pinteenämme pinteinämme translative pinteeksemme pinteiksemme abessive pinteettämme pinteittämme instructive — — comitative — pinteinemme second-person plural possessor singular plural nominative pinteenne pinteenne accusative nom. pinteenne pinteenne gen. pinteenne genitive pinteenne pinteidenne pinteittenne partitive pinnettänne pinteitänne inessive pinteessänne pinteissänne elative pinteestänne pinteistänne illative pinteeseenne pinteisiinne pinteihinne adessive pinteellänne pinteillänne ablative pinteeltänne pinteiltänne allative pinteellenne pinteillenne essive pinteenänne pinteinänne translative pinteeksenne pinteiksenne abessive pinteettänne pinteittänne instructive — — comitative — pinteinenne third-person possessor singular plural nominative pinteensä pinteensä accusative nom. pinteensä pinteensä gen. pinteensä genitive pinteensä pinteidensä pinteittensä partitive pinnettään pinnettänsä pinteitään pinteitänsä inessive pinteessään pinteessänsä pinteissään pinteissänsä elative pinteestään pinteestänsä pinteistään pinteistänsä illative pinteeseensä pinteisiinsä pinteihinsä adessive pinteellään pinteellänsä pinteillään pinteillänsä ablative pinteeltään pinteeltänsä pinteiltään pinteiltänsä allative pinteelleen pinteellensä pinteilleen pinteillensä essive pinteenään pinteenänsä pinteinään pinteinänsä translative pinteekseen pinteeksensä pinteikseen pinteiksensä abessive pinteettään pinteettänsä pinteittään pinteittänsä instructive — — comitative — pinteineen pinteinensä

Derived terms

compounds

• hermopinne

 

Related terms

• pinnistää

Further reading

• “pinne”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• nepin, penin, penni

Italian

Noun

pinne f

1. plural of pinna

Middle Low German

Etymology

From Old Saxon *pinna (compare pinn, pin m), from Proto-West Germanic *pinnā.

Noun

pinne f

1. peg, nail

Declension

This noun needs an inflection-table template.

Derived terms

• haspelpinne
• hopinne
• krampinne
• pinnāgel
• schōpinne
• slachpinne

Descendants

• German Low German: Pinne f, Pinn m
  • → German: Pinn, Pinne
• → Old Norse: pinni, pinnr
  • Icelandic: pinni
  • Norwegian: pinne
  • Swedish: pinn
  • Danish: pind

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse pinni, from Middle Low German pin, pinne.

This etymology is incomplete. You can help Wiktionary by elaborating on the origins of this term.

Noun

pinne m (definite singular pinnen, indefinite plural pinner, definite plural pinnene)

1. a stick
2. (knitting) a needle
3. a drink

   ta seg en pinne

   take yourself a drink

Compounds

• pinnekjøtt
• strikkepinne
• tollepinne

References

• “pinne” in The Bokmål Dictionary.
• “pinne_2” in Det Norske Akademis ordbok (NAOB).

Norwegian Nynorsk

Alternative forms

• pinn

Etymology

From Old Norse pinni, from Proto-Germanic *penn-, borrowed from classical Latin penna (“feather, wing”). Cognate to English pin.

Pronunciation

• IPA^(key): /²pɪnːə/

Noun

pinne m (definite singular pinnen, indefinite plural pinnar, definite plural pinnane)

1. a stick
2. (knitting) a needle

Derived terms

• brøytepinne
• pinnekjøt, pinnekjøtt
• strikkepinne

Further reading

• “pinne” in The Nynorsk Dictionary.

Old English

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpin.ne/

Noun

pinne f

1. bottle, flask

Usage notes

• The exact gender is unknown. As pinne, it is assumed to be feminine. The form, glossed once in the accusative case, is pinnan (for flaxan, "flask"). Gender could also be masculine (nominative pinna).

Declension

Weak:

	singular	plural
nominative	pinne	pinnan
accusative	pinnan	pinnan
genitive	pinnan	pinnena
dative	pinnan	pinnum

Swedish

en pinne

Etymology

From Old Norse pinni, from Middle Low German pinne, from Old Saxon pinn (“pin; peg”), from Proto-Germanic *pinn- (“pointed object; spike; peak”), from Proto-Indo-European *bend- (“protruding object, pointed peg, nail, edge”). Cognate with English pin.

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Noun

pinne c

1. a stick (elongated piece of wood (or other material), like a (severed) branch, or processed)
   1. a chopstick

      Synonym: ätpinne

      äta med pinnar

      eat with chopsticks

   2. a perch (bird's roost)

      Som en fågel på en pinne, vill jag ständigt sitta i ditt minne

      Like a bird on its perch, I want to sit forever in your memory

   3. a peg (of tent pegs)

      tältpinne

      tent peg

   4. a pin, a peg (small stick, generically)
2. (sports) a point valid in a sports league, given to a team for winning a league match

   I fotbollsligan får det vinnande laget tre pinnar medan det förlorande laget inte får någon

   In the football league, the winning team gets three points while the losing team gets none

Declension

Declension of pinne

		nominative	genitive
singular	indefinite	pinne	pinnes
	definite	pinnen	pinnens
plural	indefinite	pinnar	pinnars
	definite	pinnarna	pinnarnas

Derived terms

• glasspinne
• knyppelpinne
• lägga på en pinne
• minnespinne
• pekpinne
• pinn
• pinna
• pinnbröd
• pinnharv
• pinnhål
• pinnig
• pinning
• pinnmat
• pinnmo
• pinnsoffa
• pinnstol
• pinnved
• plockepinn
• selfiepinne
• stafettpinne
• stålpinne
• taktpinne
• trilla av pinnen
• träpinne
• vandrande pinne
• ätpinne

 

See also

• nål
• plugg (“plug, peg”)
• stav
• sticka
• stift

References

• pinne in Svensk ordbok (SO)
• pinne in Svenska Akademiens ordlista (SAOL)
• pinne in Svenska Akademiens ordbok (SAOB)