kiipeli

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Russian ги́бель (gíbelʹ, doom), from Old East Slavic гыбель (gybelĭ), from Proto-Slavic *gybělь, from *gyb- +‎ *-ělь.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiːpeli/, [ˈk̟iːpe̞li]
  • Rhymes: -iːpeli
  • Syllabification(key): kii‧pe‧li

Noun

[edit]

kiipeli

  1. jam, bind, dire straits
    olla kiipelissäbe in a jam, up a tree

Declension

[edit]
Inflection of kiipeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kiipeli kiipelit
genitive kiipelin kiipelien
kiipeleiden
kiipeleitten
partitive kiipeliä kiipeleitä
kiipelejä
illative kiipeliin kiipeleihin
singular plural
nominative kiipeli kiipelit
accusative nom. kiipeli kiipelit
gen. kiipelin
genitive kiipelin kiipelien
kiipeleiden
kiipeleitten
partitive kiipeliä kiipeleitä
kiipelejä
inessive kiipelissä kiipeleissä
elative kiipelistä kiipeleistä
illative kiipeliin kiipeleihin
adessive kiipelillä kiipeleillä
ablative kiipeliltä kiipeleiltä
allative kiipelille kiipeleille
essive kiipelinä kiipeleinä
translative kiipeliksi kiipeleiksi
abessive kiipelittä kiipeleittä
instructive kiipelein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiipeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)

Further reading

[edit]