kuulua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kuuludak. Equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua (passive aspect).

(to belong; to concern): According to Hakulinen, these abstract senses are a semantic loan from Swedish höra, tillhöra, itself a semantic loan from Middle High German hœrec (“obedient; (literally) one who hears”) (see German hörig, gehören for more).^[1]

Pronunciation

IPA^(key): /ˈkuːluɑˣ/, [ˈkuːluɑ̝(ʔ)]
Rhymes: -uːluɑ
Hyphenation^(key): kuu‧lua

Verb

kuulua (intransitive)

to be heard/audible
Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.
The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.

Kuuluuko nyt?
Can you hear me now?

Alkaako sana kuulua?
Did you hear what I said? (as in "you better start listening if you know what's good for you")
(literally, “Does the word begin to be heard?”)
to be said
Hän kuuluu olevan rikas.
He is said to be rich.
used to refer to the state of one's life or affairs
Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.
How are you? -I am fine, thank you.
to belong [with allative ‘to’] (showing ownership or location)
Tämä järvi kuuluu minulle.
This lake belongs to me.

Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.
That statue belongs on the windowsill.
to belong [with illative ‘to’] (to be member of)
Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.
I belong to a voluntary fire brigade.
(impersonal + genitive) to be supposed to, to have to, to be necessary, to behove [with first infinitive]
Sinun kuuluu tehdä se näin.
You are supposed to do it like this.
to concern, to be someone's business [with allative]
Miten tämä sinulle kuuluu?
How does this concern you?

Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.
He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.

Conjugation

Inflection of kuulua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)

indicative mood

present tense

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

kuulun

en kuulu

1st sing.

olen kuulunut

en ole kuulunut

2nd sing.

kuulut

et kuulu

2nd sing.

olet kuulunut

et ole kuulunut

3rd sing.

kuuluu

ei kuulu

3rd sing.

on kuulunut

ei ole kuulunut

1st plur.

kuulumme

emme kuulu

1st plur.

olemme kuuluneet

emme ole kuuluneet

2nd plur.

kuulutte

ette kuulu

2nd plur.

olette kuuluneet

ette ole kuuluneet

3rd plur.

kuuluvat

eivät kuulu

3rd plur.

ovat kuuluneet

eivät ole kuuluneet

passive

kuulutaan

ei kuuluta

passive

on kuuluttu

ei ole kuuluttu

past tense

pluperfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

kuuluin

en kuulunut

1st sing.

olin kuulunut

en ollut kuulunut

2nd sing.

kuuluit

et kuulunut

2nd sing.

olit kuulunut

et ollut kuulunut

3rd sing.

kuului

ei kuulunut

3rd sing.

oli kuulunut

ei ollut kuulunut

1st plur.

kuuluimme

emme kuuluneet

1st plur.

olimme kuuluneet

emme olleet kuuluneet

2nd plur.

kuuluitte

ette kuuluneet

2nd plur.

olitte kuuluneet

ette olleet kuuluneet

3rd plur.

kuuluivat

eivät kuuluneet

3rd plur.

olivat kuuluneet

eivät olleet kuuluneet

passive

kuuluttiin

ei kuuluttu

passive

oli kuuluttu

ei ollut kuuluttu

conditional mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

kuuluisin

en kuuluisi

1st sing.

olisin kuulunut

en olisi kuulunut

2nd sing.

kuuluisit

et kuuluisi

2nd sing.

olisit kuulunut

et olisi kuulunut

3rd sing.

kuuluisi

ei kuuluisi

3rd sing.

olisi kuulunut

ei olisi kuulunut

1st plur.

kuuluisimme

emme kuuluisi

1st plur.

olisimme kuuluneet

emme olisi kuuluneet

2nd plur.

kuuluisitte

ette kuuluisi

2nd plur.

olisitte kuuluneet

ette olisi kuuluneet

3rd plur.

kuuluisivat

eivät kuuluisi

3rd plur.

olisivat kuuluneet

eivät olisi kuuluneet

passive

kuuluttaisiin

ei kuuluttaisi

passive

olisi kuuluttu

ei olisi kuuluttu

imperative mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

—

1st sing.

—

2nd sing.

kuulu

älä kuulu

2nd sing.

—

3rd sing.

kuulukoon

älköön kuuluko

3rd sing.

olkoon kuulunut

älköön olko kuulunut

1st plur.

kuulukaamme

älkäämme kuuluko

1st plur.

—

2nd plur.

kuulukaa

älkää kuuluko

2nd plur.

—

3rd plur.

kuulukoot

älkööt kuuluko

3rd plur.

olkoot kuuluneet

älkööt olko kuuluneet

passive

kuuluttakoon

älköön kuuluttako

passive

olkoon kuuluttu

älköön olko kuuluttu

potential mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

kuulunen

en kuulune

1st sing.

lienen kuulunut

en liene kuulunut

2nd sing.

kuulunet

et kuulune

2nd sing.

lienet kuulunut

et liene kuulunut

3rd sing.

kuulunee

ei kuulune

3rd sing.

lienee kuulunut

ei liene kuulunut

1st plur.

kuulunemme

emme kuulune

1st plur.

lienemme kuuluneet

emme liene kuuluneet

2nd plur.

kuulunette

ette kuulune

2nd plur.

lienette kuuluneet

ette liene kuuluneet

3rd plur.

kuulunevat

eivät kuulune

3rd plur.

lienevät kuuluneet

eivät liene kuuluneet

passive

kuuluttaneen

ei kuuluttane

passive

lienee kuuluttu

ei liene kuuluttu

Nominal forms

infinitives

participles

active

passive

active

passive

1st

kuulua

present

kuuluva

kuuluttava

long 1st¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	kuuluakseni	kuuluaksemme
2nd	kuuluaksesi	kuuluaksenne
3rd	kuuluakseen kuuluaksensa

past

kuulunut

kuuluttu

2nd

inessive²

kuuluessa

kuuluttaessa

agent⁴

kuuluma

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	kuuluessani	kuuluessamme
2nd	kuuluessasi	kuuluessanne
3rd	kuuluessaan kuuluessansa

negative

kuulumaton

instructive

kuuluen

—

¹⁾ Used only with a possessive suffix.

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

kuulumassa

—

elative

kuulumasta

—

illative

kuulumaan

—

adessive

kuulumalla

—

abessive

kuulumatta

—

instructive

kuuluman

kuuluttaman

4th³

verbal noun

kuuluminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	kuulumaisillani	kuulumaisillamme
2nd	kuulumaisillasi	kuulumaisillanne
3rd	kuulumaisillaan kuulumaisillansa

Derived terms

Related terms

kuulla
kuulo

References

^ Lauri Hakulinen (1955) “Suomen kielen käännöslainoista”, in Virittäjä‎^[1] (in Finnish), volume 59, number 4, Kotikielen Seura, pages 305–318

Etymology 2

Pronunciation

IPA^(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːluɑ̝]
Rhymes: -uːluɑ
Hyphenation^(key): kuu‧lua

Adjective

kuulua

partitive singular of kuulu

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak, equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua. Cognates include Finnish kuulua and Estonian kuuluda.

The sense "to belong" may semantically be related to Swedish höra till (“to belong”, literally “to hear towards”). A similar sense has developed also in other Finnic languages.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫuɑ]
Rhymes: -uːloː, -uːluɑ
Hyphenation: kuu‧lu‧a

Verb

kuulua

(intransitive) to be heard
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 43:
  Yhest koist läätää, kuuluu toisees kois.
  One speaks from one house, one's heard in the other house.
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
  Äkkistää etähääl kuului koiran haukkumiin, näyttiis metsävahti.
  Suddenly from afar sounded a dog's barking, the forest ranger appeared.
(intransitive) to seem, appear
(intransitive + illative) to belong (to)
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
  Iƶorat laatiit kansan, kumpa keelen poolest kuuluu läns-fenniläisiin kansoin gruppaa ja sil viisii i iƶoroin keeli kuuluu läns-fenniläisee keelisisteemaa.
  The Ingrians make up a people, that based on their language belongs to the group of Finnic peoples and as such the language of Ingrians also belongs to the Finnic language family.

Conjugation

Conjugation of kuulua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulun	en kuulu	1st singular	oon kuulunt, oon kuulunut	en oo kuulunt, en oo kuulunut
2nd singular	kuulut	et kuulu	2nd singular	oot kuulunt, oot kuulunut	et oo kuulunt, et oo kuulunut
3rd singular	kuuluu	ei kuulu	3rd singular	ono kuulunt, ono kuulunut	ei oo kuulunt, ei oo kuulunut
1st plural	kuulumma	emmä kuulu	1st plural	oomma kuuluneet	emmä oo kuuluneet
2nd plural	kuulutta	että kuulu	2nd plural	ootta kuuluneet	että oo kuuluneet
3rd plural	kuuluut¹⁾, kuuluvat²⁾, kuulutaa	evät kuulu, ei kuuluta	3rd plural	ovat kuuluneet	evät oo kuuluneet, ei oo kuuluttu
impersonal	kuulutaa	ei kuuluta	impersonal	ono kuuluttu	ei oo kuuluttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluin	en kuulunt, en kuulunut	1st singular	olin kuulunt, olin kuulunut	en olt kuulunt, en olt kuulunut
2nd singular	kuuluit	et kuulunt, et kuulunut	2nd singular	olit kuulunt, olit kuulunut	et olt kuulunt, et olt kuulunut
3rd singular	kuului	ei kuulunt, ei kuulunut	3rd singular	oli kuulunt, oli kuulunut	ei olt kuulunt, ei olt kuulunut
1st plural	kuuluimma	emmä kuuluneet	1st plural	olimma kuuluneet	emmä olleet kuuluneet
2nd plural	kuuluitta	että kuuluneet	2nd plural	olitta kuuluneet	että olleet kuuluneet
3rd plural	kuuluit¹⁾, kuuluivat²⁾, kuuluttii	evät kuuluneet, ei kuuluttu	3rd plural	olivat kuuluneet	evät olleet kuuluneet, ei olt kuuluttu
impersonal	kuuluttii	ei kuuluttu	impersonal	oli kuuluttu	ei olt kuuluttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluisin	en kuuluis	1st singular	olisin kuulunt, olisin kuulunut	en olis kuulunt, en olis kuulunut
2nd singular	kuuluisit, kuuluist¹⁾	et kuuluis	2nd singular	olisit kuulunt, olisit kuulunut	et olis kuulunt, et olis kuulunut
3rd singular	kuuluis	ei kuuluis	3rd singular	olis kuulunt, olis kuulunut	ei olis kuulunt, ei olis kuulunut
1st plural	kuuluisimma	emmä kuuluis	1st plural	olisimma kuuluneet	emmä olis kuuluneet
2nd plural	kuuluisitta	että kuuluis	2nd plural	olisitta kuuluneet	että olis kuuluneet
3rd plural	kuuluisiit¹⁾, kuuluisivat²⁾, kuuluttais	evät kuuluis, ei kuuluttais	3rd plural	olisivat kuuluneet	evät olis kuuluneet, ei olis kuuluttu
impersonal	kuuluttais	ei kuuluttais	impersonal	olis kuuluttu	ei olis kuuluttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kuulu	elä kuulu	2nd singular	oo kuulunt, oo kuulunut	elä oo kuulunt, elä oo kuulunut
3rd singular	kuulukoo	elköö kuuluko	3rd singular	olkoo kuulunt, olkoo kuulunut	elköö olko kuulunt, elköö olko kuulunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kuulukaa	elkää kuuluko	2nd plural	olkaa kuuluneet	elkää olko kuuluneet
3rd plural	kuulukoot	elkööt kuuluko, elköö kuuluttako	3rd plural	olkoot kuuluneet	elkööt olko kuuluneet, elköö olko kuuluttu
impersonal	kuuluttakkoo	elköö kuuluttako	impersonal	olkoo kuuluttu	elköö olko kuuluttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kuulunen	en kuulune
2nd singular	kuulunet	et kuulune
3rd singular	kuulunoo	ei kuulune
1st plural	kuulunemma	emmä kuulune
2nd plural	kuulunetta	että kuulune
3rd plural	kuulunoot	evät kuulune, ei kuuluttane
impersonal	kuuluttannoo	ei kuuluttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kuulua	present	kuuluva	kuuluttava
2nd	inessive	kuulujees	past	kuulunt, kuulunut	kuuluttu
2nd	instructive	kuuluen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (kuulukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kuulumaa
	inessive	kuulumaas
	elative	kuulumast
	abessive	kuulumata
4th	nominative	kuulumiin
	partitive	kuulumista, kuulumist

Derived terms

kuuluisa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak.

Pronunciation

(Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkuːluɑ̯/, [ˈkuːɫuɑ̯]
Rhymes: -uːluɑ̯
Hyphenation: kuu‧lua

Verb

kuulua

(intransitive) to be audible or heard

Inflection

Conjugation of kuulua (type II-1/kuttsua, no gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulun	en kuulu	1st singular	õõn kuulunnu	en õõ kuulunnu
2nd singular	kuulud	ed kuulu	2nd singular	õõd kuulunnu	ed õõ kuulunnu
3rd singular	kuulub	eb kuulu	3rd singular	on kuulunnu	eb õõ kuulunnu
1st plural	kuulummõ	emmä kuulu	1st plural	õõmmõ kuulunnu	emmä õõ kuulunnu
2nd plural	kuuluttõ	että kuulu	2nd plural	õõttõ kuulunnu	että õõ kuulunnu
3rd plural	kuuluta	eväd kuulu	3rd plural	õlla kuuluttu	eväd õõ kuuluttu
impersonal	kuuluta	eväd kuulu	impersonal	õlla kuuluttu	eväd õõ kuuluttu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluzin	en kuulunnu	1st singular	õlin kuulunnu	—
2nd singular	kuuluzid	ed kuulunnu	2nd singular	õlid kuulunnu	—
3rd singular	kuulu	eb kuulunnu	3rd singular	õli kuulunnu	—
1st plural	kuuluzimmõ	emmä kuulunnu	1st plural	õlimmõ kuulunnu	—
2nd plural	kuuluzittõ	että kuulunnu	2nd plural	õlittõ kuulunnu	—
3rd plural	kuulutti	eväd kuuluttu	3rd plural	õlti kuuluttu	—
impersonal	kuulutti	eväd kuuluttu	impersonal	õlti kuuluttu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluizin	en kuuluizʹ	1st singular	õllõizin kuulunnu	en õllõizʹ kuulunnu
2nd singular	kuuluizid	ed kuuluizʹ	2nd singular	õllõizid kuulunnu	ed õllõizʹ kuulunnu
3rd singular	kuuluizʹ	eb kuuluizʹ	3rd singular	õllõizʹ kuulunnu	eb õllõizʹ kuulunnu
1st plural	kuuluizimmõ	emmä kuuluizʹ	1st plural	õllõizimmõ kuulunnu	emmä õllõizʹ kuulunnu
2nd plural	kuuluizittõ	että kuuluizʹ	2nd plural	õllõizittõ kuulunnu	että õllõizʹ kuulunnu
3rd plural	kuuluttaizʹ	eväd kuuluttaizʹ	3rd plural	õltaizʹ kuuluttu	eväd õltaizʹ kuuluttu
impersonal	kuuluttaizʹ	eväd kuuluttaizʹ	impersonal	õltaizʹ kuuluttu	eväd õltaizʹ kuuluttu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	kuulu	elä kuulu
3rd singular	kuulugo¹⁾	elko kuulugo¹⁾
1st plural	—	—
2nd plural	kuuluga	elka kuuluga
3rd plural	kuulugod¹⁾	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		kuulua	present	kuulujõ²⁾	—
2nd	illative	kuuluma	past	kuulunnu	kuuluttu
	inessive	kuulumõz	¹⁾ using la is more common ²⁾ also used as the agent noun
	elative	kuulumõssõ
	abessive	kuulumõttõ

References

Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kuulua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

[1] Lauri Hakulinen (1955) “Suomen kielen käännöslainoista”, in Virittäjä‎^[1] (in Finnish), volume 59, number 4, Kotikielen Seura, pages 305–318

[1]

Finnish

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

References

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Adjective

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

References

Votic

Etymology

Pronunciation

Verb

Inflection

References