kuulu

Finnish

Etymology 1

kuulla +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlu/, [ˈkuːlu]
• Rhymes: -uːlu
• Syllabification^(key): kuu‧lu

Adjective

kuulu (comparative kuulumpi, superlative kuuluin)

1. Alternative form of kuuluisa

Declension

Inflection of kuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kuulu	kuulut
genitive		kuulun	kuulujen
partitive		kuulua	kuuluja
illative		kuuluun	kuuluihin
		singular	plural
nominative		kuulu	kuulut
accusative	nom.	kuulu	kuulut
	gen.	kuulun
genitive		kuulun	kuulujen
partitive		kuulua	kuuluja
inessive		kuulussa	kuuluissa
elative		kuulusta	kuuluista
illative		kuuluun	kuuluihin
adessive		kuululla	kuuluilla
ablative		kuululta	kuuluilta
allative		kuululle	kuuluille
essive		kuuluna	kuuluina
translative		kuuluksi	kuuluiksi
abessive		kuulutta	kuuluitta
instructive		—	kuuluin
comitative		—	kuuluine

Possessive forms of kuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kuuluni kuuluni accusative nom. kuuluni kuuluni gen. kuuluni genitive kuuluni kuulujeni partitive kuuluani kuulujani inessive kuulussani kuuluissani elative kuulustani kuuluistani illative kuuluuni kuuluihini adessive kuulullani kuuluillani ablative kuulultani kuuluiltani allative kuululleni kuuluilleni essive kuulunani kuuluinani translative kuulukseni kuuluikseni abessive kuuluttani kuuluittani instructive — — comitative — kuuluineni second-person singular possessor singular plural nominative kuulusi kuulusi accusative nom. kuulusi kuulusi gen. kuulusi genitive kuulusi kuulujesi partitive kuuluasi kuulujasi inessive kuulussasi kuuluissasi elative kuulustasi kuuluistasi illative kuuluusi kuuluihisi adessive kuulullasi kuuluillasi ablative kuulultasi kuuluiltasi allative kuulullesi kuuluillesi essive kuulunasi kuuluinasi translative kuuluksesi kuuluiksesi abessive kuuluttasi kuuluittasi instructive — — comitative — kuuluinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuulumme kuulumme accusative nom. kuulumme kuulumme gen. kuulumme genitive kuulumme kuulujemme partitive kuuluamme kuulujamme inessive kuulussamme kuuluissamme elative kuulustamme kuuluistamme illative kuuluumme kuuluihimme adessive kuulullamme kuuluillamme ablative kuulultamme kuuluiltamme allative kuulullemme kuuluillemme essive kuulunamme kuuluinamme translative kuuluksemme kuuluiksemme abessive kuuluttamme kuuluittamme instructive — — comitative — kuuluinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuulunne kuulunne accusative nom. kuulunne kuulunne gen. kuulunne genitive kuulunne kuulujenne partitive kuuluanne kuulujanne inessive kuulussanne kuuluissanne elative kuulustanne kuuluistanne illative kuuluunne kuuluihinne adessive kuulullanne kuuluillanne ablative kuulultanne kuuluiltanne allative kuulullenne kuuluillenne essive kuulunanne kuuluinanne translative kuuluksenne kuuluiksenne abessive kuuluttanne kuuluittanne instructive — — comitative — kuuluinenne third-person possessor singular plural nominative kuulunsa kuulunsa accusative nom. kuulunsa kuulunsa gen. kuulunsa genitive kuulunsa kuulujensa partitive kuuluaan kuuluansa kuulujaan kuulujansa inessive kuulussaan kuulussansa kuuluissaan kuuluissansa elative kuulustaan kuulustansa kuuluistaan kuuluistansa illative kuuluunsa kuuluihinsa adessive kuulullaan kuulullansa kuuluillaan kuuluillansa ablative kuulultaan kuulultansa kuuluiltaan kuuluiltansa allative kuululleen kuulullensa kuuluilleen kuuluillensa essive kuulunaan kuulunansa kuuluinaan kuuluinansa translative kuulukseen kuuluksensa kuuluikseen kuuluiksensa abessive kuuluttaan kuuluttansa kuuluittaan kuuluittansa instructive — — comitative — kuuluineen kuuluinensa

Derived terms

compounds

• maailmankuulu
• maankuulu
• nimikuulu

 

Further reading

• “kuulu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːluˣ/, [ˈkuːlu(ʔ)]
• Rhymes: -uːlu
• Syllabification^(key): kuu‧lu

Verb

kuulu

1. inflection of kuulua:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• kuluu