maailmankuulu

Finnish

Etymology

maailman (“of the world”) +‎ kuulu (“renowned, famous”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌkuːlu/, [ˈmɑ̝ː(ˌ)ilmɑ̝ŋˌkuːlu]
• Rhymes: -uːlu
• Hyphenation^(key): maa‧ilman‧kuulu

Adjective

maailmankuulu (not comparable)

1. world-renowned, world-famous

Declension

Inflection of maailmankuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		maailmankuulu	maailmankuulut
genitive		maailmankuulun	maailmankuulujen
partitive		maailmankuulua	maailmankuuluja
illative		maailmankuuluun	maailmankuuluihin
		singular	plural
nominative		maailmankuulu	maailmankuulut
accusative	nom.	maailmankuulu	maailmankuulut
	gen.	maailmankuulun
genitive		maailmankuulun	maailmankuulujen
partitive		maailmankuulua	maailmankuuluja
inessive		maailmankuulussa	maailmankuuluissa
elative		maailmankuulusta	maailmankuuluista
illative		maailmankuuluun	maailmankuuluihin
adessive		maailmankuululla	maailmankuuluilla
ablative		maailmankuululta	maailmankuuluilta
allative		maailmankuululle	maailmankuuluille
essive		maailmankuuluna	maailmankuuluina
translative		maailmankuuluksi	maailmankuuluiksi
abessive		maailmankuulutta	maailmankuuluitta
instructive		—	maailmankuuluin
comitative		—	maailmankuuluine

Possessive forms of maailmankuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative maailmankuuluni maailmankuuluni accusative nom. maailmankuuluni maailmankuuluni gen. maailmankuuluni genitive maailmankuuluni maailmankuulujeni partitive maailmankuuluani maailmankuulujani inessive maailmankuulussani maailmankuuluissani elative maailmankuulustani maailmankuuluistani illative maailmankuuluuni maailmankuuluihini adessive maailmankuulullani maailmankuuluillani ablative maailmankuulultani maailmankuuluiltani allative maailmankuululleni maailmankuuluilleni essive maailmankuulunani maailmankuuluinani translative maailmankuulukseni maailmankuuluikseni abessive maailmankuuluttani maailmankuuluittani instructive — — comitative — maailmankuuluineni second-person singular possessor singular plural nominative maailmankuulusi maailmankuulusi accusative nom. maailmankuulusi maailmankuulusi gen. maailmankuulusi genitive maailmankuulusi maailmankuulujesi partitive maailmankuuluasi maailmankuulujasi inessive maailmankuulussasi maailmankuuluissasi elative maailmankuulustasi maailmankuuluistasi illative maailmankuuluusi maailmankuuluihisi adessive maailmankuulullasi maailmankuuluillasi ablative maailmankuulultasi maailmankuuluiltasi allative maailmankuulullesi maailmankuuluillesi essive maailmankuulunasi maailmankuuluinasi translative maailmankuuluksesi maailmankuuluiksesi abessive maailmankuuluttasi maailmankuuluittasi instructive — — comitative — maailmankuuluinesi first-person plural possessor singular plural nominative maailmankuulumme maailmankuulumme accusative nom. maailmankuulumme maailmankuulumme gen. maailmankuulumme genitive maailmankuulumme maailmankuulujemme partitive maailmankuuluamme maailmankuulujamme inessive maailmankuulussamme maailmankuuluissamme elative maailmankuulustamme maailmankuuluistamme illative maailmankuuluumme maailmankuuluihimme adessive maailmankuulullamme maailmankuuluillamme ablative maailmankuulultamme maailmankuuluiltamme allative maailmankuulullemme maailmankuuluillemme essive maailmankuulunamme maailmankuuluinamme translative maailmankuuluksemme maailmankuuluiksemme abessive maailmankuuluttamme maailmankuuluittamme instructive — — comitative — maailmankuuluinemme second-person plural possessor singular plural nominative maailmankuulunne maailmankuulunne accusative nom. maailmankuulunne maailmankuulunne gen. maailmankuulunne genitive maailmankuulunne maailmankuulujenne partitive maailmankuuluanne maailmankuulujanne inessive maailmankuulussanne maailmankuuluissanne elative maailmankuulustanne maailmankuuluistanne illative maailmankuuluunne maailmankuuluihinne adessive maailmankuulullanne maailmankuuluillanne ablative maailmankuulultanne maailmankuuluiltanne allative maailmankuulullenne maailmankuuluillenne essive maailmankuulunanne maailmankuuluinanne translative maailmankuuluksenne maailmankuuluiksenne abessive maailmankuuluttanne maailmankuuluittanne instructive — — comitative — maailmankuuluinenne third-person possessor singular plural nominative maailmankuulunsa maailmankuulunsa accusative nom. maailmankuulunsa maailmankuulunsa gen. maailmankuulunsa genitive maailmankuulunsa maailmankuulujensa partitive maailmankuuluaan maailmankuuluansa maailmankuulujaan maailmankuulujansa inessive maailmankuulussaan maailmankuulussansa maailmankuuluissaan maailmankuuluissansa elative maailmankuulustaan maailmankuulustansa maailmankuuluistaan maailmankuuluistansa illative maailmankuuluunsa maailmankuuluihinsa adessive maailmankuulullaan maailmankuulullansa maailmankuuluillaan maailmankuuluillansa ablative maailmankuulultaan maailmankuulultansa maailmankuuluiltaan maailmankuuluiltansa allative maailmankuululleen maailmankuulullensa maailmankuuluilleen maailmankuuluillensa essive maailmankuulunaan maailmankuulunansa maailmankuuluinaan maailmankuuluinansa translative maailmankuulukseen maailmankuuluksensa maailmankuuluikseen maailmankuuluiksensa abessive maailmankuuluttaan maailmankuuluttansa maailmankuuluittaan maailmankuuluittansa instructive — — comitative — maailmankuuluineen maailmankuuluinensa

Related terms

• maankuulu

Further reading

• “maailmankuulu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03