kuuluttu

Finnish

Participle

kuuluttu

1. past passive participle of kuulua

Declension

Inflection of kuuluttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		kuuluttu	kuulutut
genitive		kuulutun	kuuluttujen
partitive		kuuluttua	kuuluttuja
illative		kuuluttuun	kuuluttuihin
		singular	plural
nominative		kuuluttu	kuulutut
accusative	nom.	kuuluttu	kuulutut
	gen.	kuulutun
genitive		kuulutun	kuuluttujen
partitive		kuuluttua	kuuluttuja
inessive		kuulutussa	kuulutuissa
elative		kuulutusta	kuulutuista
illative		kuuluttuun	kuuluttuihin
adessive		kuulutulla	kuulutuilla
ablative		kuulutulta	kuulutuilta
allative		kuulutulle	kuulutuille
essive		kuuluttuna	kuuluttuina
translative		kuulutuksi	kuulutuiksi
abessive		kuulututta	kuulutuitta
instructive		—	kuulutuin
comitative		—	kuuluttuine

Possessive forms of kuuluttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kuuluttuni kuuluttuni accusative nom. kuuluttuni kuuluttuni gen. kuuluttuni genitive kuuluttuni kuuluttujeni partitive kuuluttuani kuuluttujani inessive kuulutussani kuulutuissani elative kuulutustani kuulutuistani illative kuuluttuuni kuuluttuihini adessive kuulutullani kuulutuillani ablative kuulutultani kuulutuiltani allative kuulutulleni kuulutuilleni essive kuuluttunani kuuluttuinani translative kuulutukseni kuulutuikseni abessive kuulututtani kuulutuittani instructive — — comitative — kuuluttuineni second-person singular possessor singular plural nominative kuuluttusi kuuluttusi accusative nom. kuuluttusi kuuluttusi gen. kuuluttusi genitive kuuluttusi kuuluttujesi partitive kuuluttuasi kuuluttujasi inessive kuulutussasi kuulutuissasi elative kuulutustasi kuulutuistasi illative kuuluttuusi kuuluttuihisi adessive kuulutullasi kuulutuillasi ablative kuulutultasi kuulutuiltasi allative kuulutullesi kuulutuillesi essive kuuluttunasi kuuluttuinasi translative kuulutuksesi kuulutuiksesi abessive kuulututtasi kuulutuittasi instructive — — comitative — kuuluttuinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuuluttumme kuuluttumme accusative nom. kuuluttumme kuuluttumme gen. kuuluttumme genitive kuuluttumme kuuluttujemme partitive kuuluttuamme kuuluttujamme inessive kuulutussamme kuulutuissamme elative kuulutustamme kuulutuistamme illative kuuluttuumme kuuluttuihimme adessive kuulutullamme kuulutuillamme ablative kuulutultamme kuulutuiltamme allative kuulutullemme kuulutuillemme essive kuuluttunamme kuuluttuinamme translative kuulutuksemme kuulutuiksemme abessive kuulututtamme kuulutuittamme instructive — — comitative — kuuluttuinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuuluttunne kuuluttunne accusative nom. kuuluttunne kuuluttunne gen. kuuluttunne genitive kuuluttunne kuuluttujenne partitive kuuluttuanne kuuluttujanne inessive kuulutussanne kuulutuissanne elative kuulutustanne kuulutuistanne illative kuuluttuunne kuuluttuihinne adessive kuulutullanne kuulutuillanne ablative kuulutultanne kuulutuiltanne allative kuulutullenne kuulutuillenne essive kuuluttunanne kuuluttuinanne translative kuulutuksenne kuulutuiksenne abessive kuulututtanne kuulutuittanne instructive — — comitative — kuuluttuinenne third-person possessor singular plural nominative kuuluttunsa kuuluttunsa accusative nom. kuuluttunsa kuuluttunsa gen. kuuluttunsa genitive kuuluttunsa kuuluttujensa partitive kuuluttuaan kuuluttuansa kuuluttujaan kuuluttujansa inessive kuulutussaan kuulutussansa kuulutuissaan kuulutuissansa elative kuulutustaan kuulutustansa kuulutuistaan kuulutuistansa illative kuuluttuunsa kuuluttuihinsa adessive kuulutullaan kuulutullansa kuulutuillaan kuulutuillansa ablative kuulutultaan kuulutultansa kuulutuiltaan kuulutuiltansa allative kuulutulleen kuulutullensa kuulutuilleen kuulutuillensa essive kuuluttunaan kuuluttunansa kuuluttuinaan kuuluttuinansa translative kuulutukseen kuulutuksensa kuulutuikseen kuulutuiksensa abessive kuulututtaan kuulututtansa kuulutuittaan kuulutuittansa instructive — — comitative — kuuluttuineen kuuluttuinensa