kantaa

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kantadak, from Proto-Uralic *kanta-.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑntɑːˣ/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑntɑː
• Syllabification^(key): kan‧taa

Verb

kantaa

1. (transitive) to carry, bear
2. (intransitive) to carry, be carried, reach (e.g. of sound or noise)

   Tytön huuto kantoi kauas.

   The scream of the girl reached far.

3. (transitive, usually atelic) to wield
4. (transitive) to bear, (can) support

   Jää kantaa jo auton.

   The ice can already support a car.

5. (transitive, usually atelic, of clothing) to wear
6. (transitive, of a tax) to levy, cess, collect
7. (transitive, usually atelic) to bear (produce or yield something, such as fruit or crops)
8. (transitive, usually atelic, of an animal) to bear, be pregnant (with)
9. (law) to bring, act as a plaintiff

Conjugation

Inflection of kantaa (Kotus type 56*J/kaivaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kannan	en kanna	1st sing.	olen kantanut	en ole kantanut
2nd sing.		kannat	et kanna	2nd sing.	olet kantanut	et ole kantanut
3rd sing.		kantaa	ei kanna	3rd sing.	on kantanut	ei ole kantanut
1st plur.		kannamme	emme kanna	1st plur.	olemme kantaneet	emme ole kantaneet
2nd plur.		kannatte	ette kanna	2nd plur.	olette kantaneet	ette ole kantaneet
3rd plur.		kantavat	eivät kanna	3rd plur.	ovat kantaneet	eivät ole kantaneet
passive		kannetaan	ei kanneta	passive	on kannettu	ei ole kannettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kannoin	en kantanut	1st sing.	olin kantanut	en ollut kantanut
2nd sing.		kannoit	et kantanut	2nd sing.	olit kantanut	et ollut kantanut
3rd sing.		kantoi	ei kantanut	3rd sing.	oli kantanut	ei ollut kantanut
1st plur.		kannoimme	emme kantaneet	1st plur.	olimme kantaneet	emme olleet kantaneet
2nd plur.		kannoitte	ette kantaneet	2nd plur.	olitte kantaneet	ette olleet kantaneet
3rd plur.		kantoivat	eivät kantaneet	3rd plur.	olivat kantaneet	eivät olleet kantaneet
passive		kannettiin	ei kannettu	passive	oli kannettu	ei ollut kannettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kantaisin	en kantaisi	1st sing.	olisin kantanut	en olisi kantanut
2nd sing.		kantaisit	et kantaisi	2nd sing.	olisit kantanut	et olisi kantanut
3rd sing.		kantaisi	ei kantaisi	3rd sing.	olisi kantanut	ei olisi kantanut
1st plur.		kantaisimme	emme kantaisi	1st plur.	olisimme kantaneet	emme olisi kantaneet
2nd plur.		kantaisitte	ette kantaisi	2nd plur.	olisitte kantaneet	ette olisi kantaneet
3rd plur.		kantaisivat	eivät kantaisi	3rd plur.	olisivat kantaneet	eivät olisi kantaneet
passive		kannettaisiin	ei kannettaisi	passive	olisi kannettu	ei olisi kannettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kanna	älä kanna	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kantakoon	älköön kantako	3rd sing.	olkoon kantanut	älköön olko kantanut
1st plur.		kantakaamme	älkäämme kantako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kantakaa	älkää kantako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kantakoot	älkööt kantako	3rd plur.	olkoot kantaneet	älkööt olko kantaneet
passive		kannettakoon	älköön kannettako	passive	olkoon kannettu	älköön olko kannettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kantanen	en kantane	1st sing.	lienen kantanut	en liene kantanut
2nd sing.		kantanet	et kantane	2nd sing.	lienet kantanut	et liene kantanut
3rd sing.		kantanee	ei kantane	3rd sing.	lienee kantanut	ei liene kantanut
1st plur.		kantanemme	emme kantane	1st plur.	lienemme kantaneet	emme liene kantaneet
2nd plur.		kantanette	ette kantane	2nd plur.	lienette kantaneet	ette liene kantaneet
3rd plur.		kantanevat	eivät kantane	3rd plur.	lienevät kantaneet	eivät liene kantaneet
passive		kannettaneen	ei kannettane	passive	lienee kannettu	ei liene kannettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kantaa		present	kantava	kannettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kantaakseni kantaaksemme 2nd kantaaksesi kantaaksenne 3rd kantaakseen kantaaksensa		past	kantanut	kannettu
2nd	inessive2	kantaessa	kannettaessa	agent4	kantama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kantaessani kantaessamme 2nd kantaessasi kantaessanne 3rd kantaessaan kantaessansa		negative	kantamaton
	instructive	kantaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form kantaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kantamassa	—
	elative	kantamasta	—
	illative	kantamaan	—
	adessive	kantamalla	—
	abessive	kantamatta	—
	instructive	kantaman	kannettaman
4th3	verbal noun	kantaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kantamaisillani kantamaisillamme 2nd kantamaisillasi kantamaisillanne 3rd kantamaisillaan kantamaisillansa

Derived terms

adjectives

• kannettava
• kantamaton
• kantava

 

nouns

• kannake
• kanne
• kannike
• kannin
• kantaja
• kantama
• kantaminen
• kantamus
• kanto

 

verbs

• kannattaa
• kanneksia
• kannella
• kanniskella
• kantautua

 

compounds

• onnenkantamoinen

 

Further reading

• “kantaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝ː]
• Rhymes: -ɑntɑː
• Syllabification^(key): kan‧taa

Noun

kantaa

1. partitive singular of kanta

Etymology 3

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝ː]
• Rhymes: -ɑntɑː
• Syllabification^(key): kan‧taa

Noun

kantaa

1. third-person singular present indicative of kantaa

Anagrams

• akanat, naakat, nakata, taakan, takaan, takana

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *kantadak. Cognates include Finnish kantaa and Estonian kanda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑː]
• Rhymes: -ɑntɑː
• Hyphenation: kan‧taa

Verb

kantaa

1. (transitive) to carry
2. (transitive) to be pregnant

Conjugation

Conjugation of kantaa (type 4/antaa, nt-nn gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kannan	en kanna	1st singular	oon kantant, oon kantanut	en oo kantant, en oo kantanut
2nd singular	kannat	et kanna	2nd singular	oot kantant, oot kantanut	et oo kantant, et oo kantanut
3rd singular	kantaa	ei kanna	3rd singular	ono kantant, ono kantanut	ei oo kantant, ei oo kantanut
1st plural	kannamma	emmä kanna	1st plural	oomma kantaneet	emmä oo kantaneet
2nd plural	kannatta	että kanna	2nd plural	ootta kantaneet	että oo kantaneet
3rd plural	kantaat1), kantavat2), kannetaa	evät kanna, ei kanneta	3rd plural	ovat kantaneet	evät oo kantaneet, ei oo kannettu
impersonal	kannetaa	ei kanneta	impersonal	ono kannettu	ei oo kannettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kannoin	en kantant, en kantanut	1st singular	olin kantant, olin kantanut	en olt kantant, en olt kantanut
2nd singular	kannoit	et kantant, et kantanut	2nd singular	olit kantant, olit kantanut	et olt kantant, et olt kantanut
3rd singular	kantoi	ei kantant, ei kantanut	3rd singular	oli kantant, oli kantanut	ei olt kantant, ei olt kantanut
1st plural	kannoimma	emmä kantaneet	1st plural	olimma kantaneet	emmä olleet kantaneet
2nd plural	kannoitta	että kantaneet	2nd plural	olitta kantaneet	että olleet kantaneet
3rd plural	kantoit1), kantoivat2), kannettii	evät kantaneet, ei kannettu	3rd plural	olivat kantaneet	evät olleet kantaneet, ei olt kannettu
impersonal	kannettii	ei kannettu	impersonal	oli kannettu	ei olt kannettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kantaisin	en kantais	1st singular	olisin kantant, olisin kantanut	en olis kantant, en olis kantanut
2nd singular	kantaisit, kantaist1)	et kantais	2nd singular	olisit kantant, olisit kantanut	et olis kantant, et olis kantanut
3rd singular	kantais	ei kantais	3rd singular	olis kantant, olis kantanut	ei olis kantant, ei olis kantanut
1st plural	kantaisimma	emmä kantais	1st plural	olisimma kantaneet	emmä olis kantaneet
2nd plural	kantaisitta	että kantais	2nd plural	olisitta kantaneet	että olis kantaneet
3rd plural	kantaisiit1), kantaisivat2), kannettais	evät kantais, ei kannettais	3rd plural	olisivat kantaneet	evät olis kantaneet, ei olis kannettu
impersonal	kannettais	ei kannettais	impersonal	olis kannettu	ei olis kannettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kanna	elä kanna	2nd singular	oo kantant, oo kantanut	elä oo kantant, elä oo kantanut
3rd singular	kantakoo	elköö kantako	3rd singular	olkoo kantant, olkoo kantanut	elköö olko kantant, elköö olko kantanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kantakaa	elkää kantako	2nd plural	olkaa kantaneet	elkää olko kantaneet
3rd plural	kantakoot	elkööt kantako, elköö kannettako	3rd plural	olkoot kantaneet	elkööt olko kantaneet, elköö olko kannettu
impersonal	kannettakkoo	elköö kannettako	impersonal	olkoo kannettu	elköö olko kannettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kantanen	en kantane
2nd singular	kantanet	et kantane
3rd singular	kantanoo	ei kantane
1st plural	kantanemma	emmä kantane
2nd plural	kantanetta	että kantane
3rd plural	kantanoot	evät kantane, ei kannettane
impersonal	kannettannoo	ei kannettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kantaa	present	kantava	kannettava
2nd	inessive	kantajees	past	kantant, kantanut	kannettu
	instructive	kantaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kantakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kantamaa
	inessive	kantamaas
	elative	kantamast
	abessive	kantamata
4th	nominative	kantamiin
	partitive	kantamista, kantamist

Derived terms

• kannattaa
• kannella
• kantaja

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑː]
• Rhymes: -ɑntɑː
• Hyphenation: kan‧taa

Noun

kantaa

1. inflection of kanta:
   1. partitive singular
   2. illative singular

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 133