hete

See also: Hete

Dutch

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɦeːtə/

• Audio:

  (file)

Adjective

hete

1. inflection of heet:
   1. masculine/feminine singular attributive
   2. definite neuter singular attributive
   3. plural attributive

Verb

hete

1. (dated or formal) singular present subjunctive of heten

Anagrams

• heet, thee

Finnish

Etymology

Unknown. Related to Karelian hete.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheteˣ/, [ˈhe̞t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -ete
• Hyphenation^(key): he‧te

Noun

hete

1. quagmire, morass; swampy, soggy spot; a relatively small soggy area, but big enough to stop a man or horse
2. (dialectal, Lapland, Kainuu) Synonym of lähde (“spring”).

Declension

Inflection of hete (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		hete	hetteet
genitive		hetteen	hetteiden hetteitten
partitive		hetettä	hetteitä
illative		hetteeseen	hetteisiin hetteihin
		singular	plural
nominative		hete	hetteet
accusative	nom.	hete	hetteet
	gen.	hetteen
genitive		hetteen	hetteiden hetteitten
partitive		hetettä	hetteitä
inessive		hetteessä	hetteissä
elative		hetteestä	hetteistä
illative		hetteeseen	hetteisiin hetteihin
adessive		hetteellä	hetteillä
ablative		hetteeltä	hetteiltä
allative		hetteelle	hetteille
essive		hetteenä	hetteinä
translative		hetteeksi	hetteiksi
abessive		hetteettä	hetteittä
instructive		—	hettein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hete (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hetteeni hetteeni accusative nom. hetteeni hetteeni gen. hetteeni genitive hetteeni hetteideni hetteitteni partitive hetettäni hetteitäni inessive hetteessäni hetteissäni elative hetteestäni hetteistäni illative hetteeseeni hetteisiini hetteihini adessive hetteelläni hetteilläni ablative hetteeltäni hetteiltäni allative hetteelleni hetteilleni essive hetteenäni hetteinäni translative hetteekseni hetteikseni abessive hetteettäni hetteittäni instructive — — comitative — hetteineni second-person singular possessor singular plural nominative hetteesi hetteesi accusative nom. hetteesi hetteesi gen. hetteesi genitive hetteesi hetteidesi hetteittesi partitive hetettäsi hetteitäsi inessive hetteessäsi hetteissäsi elative hetteestäsi hetteistäsi illative hetteeseesi hetteisiisi hetteihisi adessive hetteelläsi hetteilläsi ablative hetteeltäsi hetteiltäsi allative hetteellesi hetteillesi essive hetteenäsi hetteinäsi translative hetteeksesi hetteiksesi abessive hetteettäsi hetteittäsi instructive — — comitative — hetteinesi first-person plural possessor singular plural nominative hetteemme hetteemme accusative nom. hetteemme hetteemme gen. hetteemme genitive hetteemme hetteidemme hetteittemme partitive hetettämme hetteitämme inessive hetteessämme hetteissämme elative hetteestämme hetteistämme illative hetteeseemme hetteisiimme hetteihimme adessive hetteellämme hetteillämme ablative hetteeltämme hetteiltämme allative hetteellemme hetteillemme essive hetteenämme hetteinämme translative hetteeksemme hetteiksemme abessive hetteettämme hetteittämme instructive — — comitative — hetteinemme second-person plural possessor singular plural nominative hetteenne hetteenne accusative nom. hetteenne hetteenne gen. hetteenne genitive hetteenne hetteidenne hetteittenne partitive hetettänne hetteitänne inessive hetteessänne hetteissänne elative hetteestänne hetteistänne illative hetteeseenne hetteisiinne hetteihinne adessive hetteellänne hetteillänne ablative hetteeltänne hetteiltänne allative hetteellenne hetteillenne essive hetteenänne hetteinänne translative hetteeksenne hetteiksenne abessive hetteettänne hetteittänne instructive — — comitative — hetteinenne third-person possessor singular plural nominative hetteensä hetteensä accusative nom. hetteensä hetteensä gen. hetteensä genitive hetteensä hetteidensä hetteittensä partitive hetettään hetettänsä hetteitään hetteitänsä inessive hetteessään hetteessänsä hetteissään hetteissänsä elative hetteestään hetteestänsä hetteistään hetteistänsä illative hetteeseensä hetteisiinsä hetteihinsä adessive hetteellään hetteellänsä hetteillään hetteillänsä ablative hetteeltään hetteeltänsä hetteiltään hetteiltänsä allative hetteelleen hetteellensä hetteilleen hetteillensä essive hetteenään hetteenänsä hetteinään hetteinänsä translative hetteekseen hetteeksensä hetteikseen hetteiksensä abessive hetteettään hetteettänsä hetteittään hetteittänsä instructive — — comitative — hetteineen hetteinensä

Synonyms

• rimpi
• suonsilmä
• suonsilmäke

Derived terms

• hetteikkö
• hetteinen

 

compounds

• hetekaali
• hetesammal
• hetesara

 

Further reading

• “hete”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Hungarian

Etymology

hét +‎ -e (possessive suffix)

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈhɛtɛ]
• Hyphenation: he‧te

Numeral

hete

1. third-person singular single-possession possessive of hét

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)
	singular	plural
nominative	hete	—
accusative	hetét	—
dative	hetének	—
instrumental	hetével	—
causal-final	hetéért	—
translative	hetévé	—
terminative	hetéig	—
essive-formal	heteként	—
essive-modal	hetéül	—
inessive	hetében	—
superessive	hetén	—
adessive	heténél	—
illative	hetébe	—
sublative	hetére	—
allative	hetéhez	—
elative	hetéből	—
delative	hetéről	—
ablative	hetétől	—
non-attributive possessive - singular	hetéé	—
non-attributive possessive - plural	hetééi	—

Also: hétje (in reference to the numeral).

Noun

hete

2. third-person singular single-possession possessive of hét

   Coordinate terms: ideje, másodperce, perce, órája, napja, hónapja, éve, évtizede, évszázada, évezrede

Usage notes

The above possessive forms of time units often express the time past: with a durative verb (often in the present-tense), an action or event that has (had, will have) been going on for a given time until the given moment, or with an instantaneous verb (in the past tense), an action or event that happened a certain time ago or before. For example:

Fél órája várom a vonatot. ― I have been waiting for the train for half an hour.

Fél órája vártam a vonatot. ― I had been waiting for the train for half an hour (or: I waited, I was waiting for the train half an hour ago).

Fél órája (= fél órával ezelőtt) érkeztem meg. ― I arrived half an hour ago.

Fél órája (= fél órával előtte/​korábban/​azelőtt) érkeztem meg. ― I (had) arrived half an hour before.

Of course, the usual possessive sense is also possible in different types of sentences:

Fél órája volt még a vizsgáig. ― He had half an hour left until the exam.

(The equivalent French phrase il y a is also constructed with an apparent possessive, although this Hungarian possessive can also correspond to depuis.) See also the entries of the possessive suffixes: -a/-e/-ja/-je for more examples.

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)
	singular	plural
nominative	hete	—
accusative	hetét	—
dative	hetének	—
instrumental	hetével	—
causal-final	hetéért	—
translative	hetévé	—
terminative	hetéig	—
essive-formal	heteként	—
essive-modal	hetéül	—
inessive	hetében	—
superessive	hetén	—
adessive	heténél	—
illative	hetébe	—
sublative	hetére	—
allative	hetéhez	—
elative	hetéből	—
delative	hetéről	—
ablative	hetétől	—
non-attributive possessive - singular	hetéé	—
non-attributive possessive - plural	hetééi	—

Middle English

Etymology 1

Inherited from Old English hǣtu, from Proto-West Germanic *haitī, from Proto-Germanic *haitį̄.

Alternative forms

• heet, heete, heite, hette, hetee
• hæte, heate (Early Middle English)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɛːt(ə)/

Noun

hete (plural hetes or (early) heten)

1. Heat; thermal energy (and a medieval element).
2. The condition of being hot; a hot thing:
   1. (physiology) Elevated bodily temperature; febrility.
   2. A hot time or place.
   3. (rare) The act of heating.
3. Power, intensity, or fervor (e.g. of emotions):
   1. Libido or sexual arousal.
   2. A violent or intense action or charge.
4. (physiology) A state where the skin is inflamed or reddened.

Related terms

• heten

Descendants

• English: heat
• Scots: hete, heit
• Yola: het

References

• “hēte, n.(1).”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007.

Etymology 2

Inherited from Old English hete, from Proto-West Germanic *hati, from Proto-Germanic *hataz; compare hate.

Alternative forms

• het

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɛːt(ə)/, (mainly early) /ˈhɛt(ə)/

Noun

hete (uncountable)

1. Hate, hatred, anger, wroth.

   Synonyms: hate, hatrede

2. The results of hate; enmity, discord, turmoil.

   Synonyms: hate, hatrede

3. (rare) A reproval; an irate response.

References

• “hēte, n.(2).”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007.

Etymology 3

Verb

hete

1. Alternative form of heten (“to heat”)

Norwegian Bokmål

Etymology 1

Adjective

hete

1. definite singular of het
2. plural of het

Etymology 2

From Old Norse hiti.

Noun

hete m (definite singular heten)

1. heat

Derived terms

• hetebølge
• heteflate

Etymology 3

From Old Norse heita, from Proto-Germanic *haitaną.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheːtə/

Verb

hete (present tense heter, simple past het or hette, past participle hett, present participle hetende)

1. To be called; to have as a name

   Hva heter du?

   What's your name?

   Han vet ikke engang hva jeg heter.

   He doesn't even know my name. (lit. what I'm called)

See also

• heite (Nynorsk)

Etymology 4

From Old Norse hita.

Verb

hete (present tense heter, simple past and past participle heta or hetet)

1. to heat, warm

Derived terms

• opphetet, oppheta

References

• “hete” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Etymology 1

From Old Norse hiti.

Noun

hete m (definite singular heten, uncountable)

1. heat

Derived terms

• heteflate

Etymology 2

From Old Norse hita.

Alternative forms

• heta (non-standard since 2012)
• hita (non-standard since 1917)

Noun

hete f (definite singular heta, indefinite plural heter, definite plural hetene)

1. a heating
2. battle
3. a sudden pain

Etymology 3

From Old Norse hita.

Alternative forms

• heta (a- and split infinitives)
• hita (non-standard since 1917)

Verb

hete (present tense hetar, past tense heta, past participle heta, passive infinitive hetast, present participle hetande, imperative hete/het)

1. to heat, warm

References

• “hete” in The Nynorsk Dictionary.

Old English

Etymology

From Proto-West Germanic *hati. Cognate with Old Saxon heti, Old High German haz, Old Norse hatr, Gothic 𐌷𐌰𐍄𐌹𐍃 (hatis).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈxe.te/, [ˈhe.te]

Noun

hete m

1. hatred
   • late 9th century, translation of Orosius’ History Against the Pagans

     On þām ġewinne, ⁊ on moneġum oþrum æfter þǣm, Hannibal ġecȳþde þone nīþ ⁊ þone hete þe hē beforan his fæder ġeswōr, þā hē nigonwintre cniht wæs, þæt hē næfre ne wurde Rōmana frēond.

     In that battle, and in many others after that, Hannibal proved the hatred and hostility that he swore before his father when he was a nine-year-old boy, that he would never become a friend of the Romans.

Declension

Strong i-stem:

	singular	plural
nominative	hete	hetas
accusative	hete	hetas
genitive	hetes	heta
dative	hete	hetum

Derived terms

• hetelīċ
• hetenīþ
• heterōf
• hetesprǣċ
• hetol

Related terms

• hatian

Descendants

• Middle English: hete, het; hate, ate, haate, hat, hatte (influenced by the verb)
  • English: hate
  • Scots: hate, hait, heit

Saterland Frisian

Etymology

From Old Frisian hēta, from Proto-West Germanic *haitan. Cognates include West Frisian hjitte and German heißen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheːtə/
• Hyphenation: he‧te
• Rhymes: -eːtə

Verb

hete

1. (intransitive) to be called
2. (intransitive) to sound; to read
3. (transitive) to ask; to order

Conjugation

Conjugation of hete (irregular)

Grúundfoarme			hete
Infinitive			tou heten
Present tense				Past tense
iek	hete	wie	hete	iek	hiet	wie	hieten
du	hat	jie	hete	du	hietst	jie	hieten
hie/ju/dät	hatst	jo	hete	hie/ju/dät	hiet	jo	hieten
Present participle		Imperative		Auxiliary		Past participle
hetend		Singular	hete	häbe		heten
		Plural	hetet

Synonyms

• (to be called): skeelde, skrieuwe

References

• Marron C. Fort (2015) “hete”, in Saterfriesisches Wörterbuch mit einer phonologischen und grammatischen Übersicht, Buske, →ISBN

Spanish

Etymology

• adverb he + pronoun te

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈete/ [ˈe.t̪e]
• Rhymes: -ete
• Syllabification: he‧te

Phrase

hete

1. here you are

Verb

hete

1. inflection of haber:
   1. second-person singular imperative combined with te
   2. second-person singular voseo imperative combined with te

Swedish

Adjective

hete

1. definite natural masculine singular of het