vanha

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vanha, from Proto-Finno-Permic *wanša. Cognate with Estonian vana, Komi-Zyrian важ (važ), Udmurt вуж (vuž).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhɑ/, [ˈʋɑ̝nhɑ̝]
• Rhymes: -ɑnhɑ
• Hyphenation^(key): van‧ha

Adjective

vanha (comparative vanhempi, superlative vanhin)

1. old (of age)

   Synonym: iäkäs

   Antonyms: nuori (“young”) (of people, animals, etc. and occasionally also of things), uusi (“new”) (of things)

2. old, former

   Synonym: entinen

3. expired

   Synonyms: vanhentunut, (of food) eltaantunut, pilaantunut

Declension

Inflection of vanha (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		vanha	vanhat
genitive		vanhan	vanhojen
partitive		vanhaa	vanhoja
illative		vanhaan	vanhoihin
		singular	plural
nominative		vanha	vanhat
accusative	nom.	vanha	vanhat
	gen.	vanhan
genitive		vanhan	vanhojen vanhain rare
partitive		vanhaa	vanhoja
inessive		vanhassa	vanhoissa
elative		vanhasta	vanhoista
illative		vanhaan	vanhoihin
adessive		vanhalla	vanhoilla
ablative		vanhalta	vanhoilta
allative		vanhalle	vanhoille
essive		vanhana	vanhoina
translative		vanhaksi	vanhoiksi
abessive		vanhatta	vanhoitta
instructive		—	vanhoin
comitative		—	vanhoine

Possessive forms of vanha (Kotus type 9/kala, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vanhani vanhani accusative nom. vanhani vanhani gen. vanhani genitive vanhani vanhojeni vanhaini rare partitive vanhaani vanhojani inessive vanhassani vanhoissani elative vanhastani vanhoistani illative vanhaani vanhoihini adessive vanhallani vanhoillani ablative vanhaltani vanhoiltani allative vanhalleni vanhoilleni essive vanhanani vanhoinani translative vanhakseni vanhoikseni abessive vanhattani vanhoittani instructive — — comitative — vanhoineni second-person singular possessor singular plural nominative vanhasi vanhasi accusative nom. vanhasi vanhasi gen. vanhasi genitive vanhasi vanhojesi vanhaisi rare partitive vanhaasi vanhojasi inessive vanhassasi vanhoissasi elative vanhastasi vanhoistasi illative vanhaasi vanhoihisi adessive vanhallasi vanhoillasi ablative vanhaltasi vanhoiltasi allative vanhallesi vanhoillesi essive vanhanasi vanhoinasi translative vanhaksesi vanhoiksesi abessive vanhattasi vanhoittasi instructive — — comitative — vanhoinesi first-person plural possessor singular plural nominative vanhamme vanhamme accusative nom. vanhamme vanhamme gen. vanhamme genitive vanhamme vanhojemme vanhaimme rare partitive vanhaamme vanhojamme inessive vanhassamme vanhoissamme elative vanhastamme vanhoistamme illative vanhaamme vanhoihimme adessive vanhallamme vanhoillamme ablative vanhaltamme vanhoiltamme allative vanhallemme vanhoillemme essive vanhanamme vanhoinamme translative vanhaksemme vanhoiksemme abessive vanhattamme vanhoittamme instructive — — comitative — vanhoinemme second-person plural possessor singular plural nominative vanhanne vanhanne accusative nom. vanhanne vanhanne gen. vanhanne genitive vanhanne vanhojenne vanhainne rare partitive vanhaanne vanhojanne inessive vanhassanne vanhoissanne elative vanhastanne vanhoistanne illative vanhaanne vanhoihinne adessive vanhallanne vanhoillanne ablative vanhaltanne vanhoiltanne allative vanhallenne vanhoillenne essive vanhananne vanhoinanne translative vanhaksenne vanhoiksenne abessive vanhattanne vanhoittanne instructive — — comitative — vanhoinenne third-person possessor singular plural nominative vanhansa vanhansa accusative nom. vanhansa vanhansa gen. vanhansa genitive vanhansa vanhojensa vanhainsa rare partitive vanhaansa vanhojaan vanhojansa inessive vanhassaan vanhassansa vanhoissaan vanhoissansa elative vanhastaan vanhastansa vanhoistaan vanhoistansa illative vanhaansa vanhoihinsa adessive vanhallaan vanhallansa vanhoillaan vanhoillansa ablative vanhaltaan vanhaltansa vanhoiltaan vanhoiltansa allative vanhalleen vanhallensa vanhoilleen vanhoillensa essive vanhanaan vanhanansa vanhoinaan vanhoinansa translative vanhakseen vanhaksensa vanhoikseen vanhoiksensa abessive vanhattaan vanhattansa vanhoittaan vanhoittansa instructive — — comitative — vanhoineen vanhoinensa

Derived terms

• ennen vanhaan
• vanhahko
• vanhahtava
• Vanhala
• Vanhanen
• vanhastaan
• vanhastava
• vanhentaa
• vanheta
• vanhoillinen
• vanhus
• vanhuus

 

compounds

• ikivanha
• pikkuvanha
• uusvanha
• vanhaemäntä
• vanhaenglanninbulldoggi
• vanhaenglanninlammaskoira
• vanhainkoti
• vanhaisäntä
• vanhakantainen
• Vanhakartano
• vanhakaupunki
• Vanhalakka
• Vanhamäki
• vanhanaikainen
• vanhanmallinen
• vanhansävyinen
• vanhantyylinen
• Vanhapiha
• vanhapiika
• vanhapoika
• vanharouva
• vanhasuomalainen
• Vanhatalo
• vanhatyylinen
• vanhauskoinen
• vanhojenpäivä
• vanhojentanssit

 

Further reading

• “vanha”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vahan

Ingrian

Alternative forms

• vana (dialectal)

Etymology

From Proto-Finnic *vanha. Cognates include Finnish vanha and Estonian vana.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnɑ/, [ˈʋɑnɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhɑ/, [ˈʋɑnhɑ]
• Rhymes: -ɑnɑ, -ɑnhɑ
• Hyphenation: van‧ha

Adjective

vanha (comparative vanhemp)

1. old
2. former

Declension

Declension of vanha (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	vanha	vanhat
genitive	vanhan	vanhoin
partitive	vanhaa	vanhoja
illative	vanhaa	vanhoi
inessive	vanhaas	vanhois
elative	vanhast	vanhoist
allative	vanhalle	vanhoille
adessive	vanhaal	vanhoil
ablative	vanhalt	vanhoilt
translative	vanhaks	vanhoiks
essive	vanhanna, vanhaan	vanhoinna, vanhoin
exessive1)	vanhant	vanhoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

• (antonym(s) of “old”): noori (“young”); uus (“new”)

Derived terms

• Vanhajoulu
• vanhameeliin
• vanhapoika
• vanhatyttö
• vanhentaa
• vanheta
• vanhoittua
• vanhus

 

References

• Fedor Tumansky (1790) “ванга”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 701
• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 57
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[3], →ISBN, page 76

Karelian

Regional variants of vanha

North Karelian (Viena)	vanha
South Karelian (Tver)	vanha

Etymology

From Proto-Finnic *vanha. Cognates include Finnish vanha and Estonian vana.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhɑ/
• Hyphenation: van‧ha

Adjective

vanha (genitive vanhan, partitive vanhua, comparative vanhempi / vanhembi, superlative vanhin)

1. old

Declension

Viena Karelian declension of vanha (type 4/kala, no gradation)
	singular	plural
nominative	vanha	vanhat
genitive	vanhan	vanhojen
partitive	vanhua	vanhoja
illative	vanhah	vanhoih
inessive	vanhašša	vanhoissa
elative	vanhašta	vanhoista
adessive	vanhalla	vanhoilla
ablative	vanhalta	vanhoilta
translative	vanhakši	vanhoiksi
essive	vanhana	vanhoina
comitative	—	vanhoineh
abessive	vanhatta	vanhoitta

Tver Karelian declension of vanha (type 4/kala no gradation)
	singular	plural
nominative	vanha	vanhat
genitive	vanhan	vanhoin
partitive	vanhua	vanhoida
illative	vanhah	vanhoih
inessive	vanhašša	vanhoissa
elative	vanhašta	vanhoista
adessive	vanhalla	vanhoilla
ablative	vanhalda	vanhoilda
translative	vanhakši	vanhoiksi
essive	vanhana	vanhoina
comitative	vanhanke	vanhoinke
abessive	vanhatta	vanhoitta

Possessive forms of vanha
1st person	vanhani
2nd person	vanhaš
3rd person	vanhah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

Derived terms

• vanhembi
• vanhempi

 

References

• A. V. Punzhina (1994) “vanha”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
• P. M. Zaykov et al. (2015) Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN