vanhus

Finnish

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -us; dialectal variant of vanhuus that has become a concrete noun.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhus/, [ˈʋɑ̝nhus̠]
• Rhymes: -ɑnhus
• Hyphenation^(key): van‧hus

Noun

vanhus

1. senior, old person

   Synonyms: ikäihminen, ikääntynyt, seniori

   Coordinate terms: lapsi (child), nuori (youth), aikuinen (adult)

Declension

Inflection of vanhus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		vanhus	vanhukset
genitive		vanhuksen	vanhusten vanhuksien
partitive		vanhusta	vanhuksia
illative		vanhukseen	vanhuksiin
		singular	plural
nominative		vanhus	vanhukset
accusative	nom.	vanhus	vanhukset
	gen.	vanhuksen
genitive		vanhuksen	vanhusten vanhuksien
partitive		vanhusta	vanhuksia
inessive		vanhuksessa	vanhuksissa
elative		vanhuksesta	vanhuksista
illative		vanhukseen	vanhuksiin
adessive		vanhuksella	vanhuksilla
ablative		vanhukselta	vanhuksilta
allative		vanhukselle	vanhuksille
essive		vanhuksena	vanhuksina
translative		vanhukseksi	vanhuksiksi
abessive		vanhuksetta	vanhuksitta
instructive		—	vanhuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vanhus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vanhukseni vanhukseni accusative nom. vanhukseni vanhukseni gen. vanhukseni genitive vanhukseni vanhusteni vanhuksieni partitive vanhustani vanhuksiani inessive vanhuksessani vanhuksissani elative vanhuksestani vanhuksistani illative vanhukseeni vanhuksiini adessive vanhuksellani vanhuksillani ablative vanhukseltani vanhuksiltani allative vanhukselleni vanhuksilleni essive vanhuksenani vanhuksinani translative vanhuksekseni vanhuksikseni abessive vanhuksettani vanhuksittani instructive — — comitative — vanhuksineni second-person singular possessor singular plural nominative vanhuksesi vanhuksesi accusative nom. vanhuksesi vanhuksesi gen. vanhuksesi genitive vanhuksesi vanhustesi vanhuksiesi partitive vanhustasi vanhuksiasi inessive vanhuksessasi vanhuksissasi elative vanhuksestasi vanhuksistasi illative vanhukseesi vanhuksiisi adessive vanhuksellasi vanhuksillasi ablative vanhukseltasi vanhuksiltasi allative vanhuksellesi vanhuksillesi essive vanhuksenasi vanhuksinasi translative vanhukseksesi vanhuksiksesi abessive vanhuksettasi vanhuksittasi instructive — — comitative — vanhuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative vanhuksemme vanhuksemme accusative nom. vanhuksemme vanhuksemme gen. vanhuksemme genitive vanhuksemme vanhustemme vanhuksiemme partitive vanhustamme vanhuksiamme inessive vanhuksessamme vanhuksissamme elative vanhuksestamme vanhuksistamme illative vanhukseemme vanhuksiimme adessive vanhuksellamme vanhuksillamme ablative vanhukseltamme vanhuksiltamme allative vanhuksellemme vanhuksillemme essive vanhuksenamme vanhuksinamme translative vanhukseksemme vanhuksiksemme abessive vanhuksettamme vanhuksittamme instructive — — comitative — vanhuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative vanhuksenne vanhuksenne accusative nom. vanhuksenne vanhuksenne gen. vanhuksenne genitive vanhuksenne vanhustenne vanhuksienne partitive vanhustanne vanhuksianne inessive vanhuksessanne vanhuksissanne elative vanhuksestanne vanhuksistanne illative vanhukseenne vanhuksiinne adessive vanhuksellanne vanhuksillanne ablative vanhukseltanne vanhuksiltanne allative vanhuksellenne vanhuksillenne essive vanhuksenanne vanhuksinanne translative vanhukseksenne vanhuksiksenne abessive vanhuksettanne vanhuksittanne instructive — — comitative — vanhuksinenne third-person possessor singular plural nominative vanhuksensa vanhuksensa accusative nom. vanhuksensa vanhuksensa gen. vanhuksensa genitive vanhuksensa vanhustensa vanhuksiensa partitive vanhustaan vanhustansa vanhuksiaan vanhuksiansa inessive vanhuksessaan vanhuksessansa vanhuksissaan vanhuksissansa elative vanhuksestaan vanhuksestansa vanhuksistaan vanhuksistansa illative vanhukseensa vanhuksiinsa adessive vanhuksellaan vanhuksellansa vanhuksillaan vanhuksillansa ablative vanhukseltaan vanhukseltansa vanhuksiltaan vanhuksiltansa allative vanhukselleen vanhuksellensa vanhuksilleen vanhuksillensa essive vanhuksenaan vanhuksenansa vanhuksinaan vanhuksinansa translative vanhuksekseen vanhukseksensa vanhuksikseen vanhuksiksensa abessive vanhuksettaan vanhuksettansa vanhuksittaan vanhuksittansa instructive — — comitative — vanhuksineen vanhuksinensa

Derived terms

compounds

• vanhusneuvola
• vanhusneuvosto
• vanhuspolitiikka
• vanhustenhoito
• vanhustenhuolto
• vanhustenkerho
• vanhustenneuvola
• vanhustentalo
• vanhustentauti
• vanhustyö

 

Further reading

• “vanhus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vanhuc, equivalent to vanha (“old”) +‎ -us. Akin to Finnish vanhuus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnus/, [ˈʋɑnuz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhus/, [ˈʋɑnhuʒ̥]
• Rhymes: -ɑnus, -ɑnhus
• Hyphenation: van‧hus

Noun

vanhus (uncountable)

1. age

Declension

Declension of vanhus (type 2/oikehus, no gradation)
	singular	plural
nominative	vanhus	—
genitive	vanhuen	—
partitive	vanhutta	—
illative	vanhuee	—
inessive	vanhuees	—
elative	vanhuest	—
allative	vanhuelle	—
adessive	vanhueel	—
ablative	vanhuelt	—
translative	vanhueks	—
essive	vanhuenna, vanhueen	—
exessive1)	vanhuent	—
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 57
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639