vanhakantainen

Finnish

Etymology

vanha +‎ -kantainen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhɑˌkɑntɑi̯nen/, [ˈʋɑ̝nhɑ̝ˌkɑ̝n̪t̪ɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑntɑinen
• Hyphenation^(key): vanha‧kantai‧nen

Adjective

vanhakantainen (comparative vanhakantaisempi, superlative vanhakantaisin)

1. backward (of a thought or value: outdated)

Declension

Inflection of vanhakantainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		vanhakantainen	vanhakantaiset
genitive		vanhakantaisen	vanhakantaisten vanhakantaisien
partitive		vanhakantaista	vanhakantaisia
illative		vanhakantaiseen	vanhakantaisiin
		singular	plural
nominative		vanhakantainen	vanhakantaiset
accusative	nom.	vanhakantainen	vanhakantaiset
	gen.	vanhakantaisen
genitive		vanhakantaisen	vanhakantaisten vanhakantaisien
partitive		vanhakantaista	vanhakantaisia
inessive		vanhakantaisessa	vanhakantaisissa
elative		vanhakantaisesta	vanhakantaisista
illative		vanhakantaiseen	vanhakantaisiin
adessive		vanhakantaisella	vanhakantaisilla
ablative		vanhakantaiselta	vanhakantaisilta
allative		vanhakantaiselle	vanhakantaisille
essive		vanhakantaisena	vanhakantaisina
translative		vanhakantaiseksi	vanhakantaisiksi
abessive		vanhakantaisetta	vanhakantaisitta
instructive		—	vanhakantaisin
comitative		—	vanhakantaisine

Possessive forms of vanhakantainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vanhakantaiseni vanhakantaiseni accusative nom. vanhakantaiseni vanhakantaiseni gen. vanhakantaiseni genitive vanhakantaiseni vanhakantaisteni vanhakantaisieni partitive vanhakantaistani vanhakantaisiani inessive vanhakantaisessani vanhakantaisissani elative vanhakantaisestani vanhakantaisistani illative vanhakantaiseeni vanhakantaisiini adessive vanhakantaisellani vanhakantaisillani ablative vanhakantaiseltani vanhakantaisiltani allative vanhakantaiselleni vanhakantaisilleni essive vanhakantaisenani vanhakantaisinani translative vanhakantaisekseni vanhakantaisikseni abessive vanhakantaisettani vanhakantaisittani instructive — — comitative — vanhakantaisineni second-person singular possessor singular plural nominative vanhakantaisesi vanhakantaisesi accusative nom. vanhakantaisesi vanhakantaisesi gen. vanhakantaisesi genitive vanhakantaisesi vanhakantaistesi vanhakantaisiesi partitive vanhakantaistasi vanhakantaisiasi inessive vanhakantaisessasi vanhakantaisissasi elative vanhakantaisestasi vanhakantaisistasi illative vanhakantaiseesi vanhakantaisiisi adessive vanhakantaisellasi vanhakantaisillasi ablative vanhakantaiseltasi vanhakantaisiltasi allative vanhakantaisellesi vanhakantaisillesi essive vanhakantaisenasi vanhakantaisinasi translative vanhakantaiseksesi vanhakantaisiksesi abessive vanhakantaisettasi vanhakantaisittasi instructive — — comitative — vanhakantaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative vanhakantaisemme vanhakantaisemme accusative nom. vanhakantaisemme vanhakantaisemme gen. vanhakantaisemme genitive vanhakantaisemme vanhakantaistemme vanhakantaisiemme partitive vanhakantaistamme vanhakantaisiamme inessive vanhakantaisessamme vanhakantaisissamme elative vanhakantaisestamme vanhakantaisistamme illative vanhakantaiseemme vanhakantaisiimme adessive vanhakantaisellamme vanhakantaisillamme ablative vanhakantaiseltamme vanhakantaisiltamme allative vanhakantaisellemme vanhakantaisillemme essive vanhakantaisenamme vanhakantaisinamme translative vanhakantaiseksemme vanhakantaisiksemme abessive vanhakantaisettamme vanhakantaisittamme instructive — — comitative — vanhakantaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative vanhakantaisenne vanhakantaisenne accusative nom. vanhakantaisenne vanhakantaisenne gen. vanhakantaisenne genitive vanhakantaisenne vanhakantaistenne vanhakantaisienne partitive vanhakantaistanne vanhakantaisianne inessive vanhakantaisessanne vanhakantaisissanne elative vanhakantaisestanne vanhakantaisistanne illative vanhakantaiseenne vanhakantaisiinne adessive vanhakantaisellanne vanhakantaisillanne ablative vanhakantaiseltanne vanhakantaisiltanne allative vanhakantaisellenne vanhakantaisillenne essive vanhakantaisenanne vanhakantaisinanne translative vanhakantaiseksenne vanhakantaisiksenne abessive vanhakantaisettanne vanhakantaisittanne instructive — — comitative — vanhakantaisinenne third-person possessor singular plural nominative vanhakantaisensa vanhakantaisensa accusative nom. vanhakantaisensa vanhakantaisensa gen. vanhakantaisensa genitive vanhakantaisensa vanhakantaistensa vanhakantaisiensa partitive vanhakantaistaan vanhakantaistansa vanhakantaisiaan vanhakantaisiansa inessive vanhakantaisessaan vanhakantaisessansa vanhakantaisissaan vanhakantaisissansa elative vanhakantaisestaan vanhakantaisestansa vanhakantaisistaan vanhakantaisistansa illative vanhakantaiseensa vanhakantaisiinsa adessive vanhakantaisellaan vanhakantaisellansa vanhakantaisillaan vanhakantaisillansa ablative vanhakantaiseltaan vanhakantaiseltansa vanhakantaisiltaan vanhakantaisiltansa allative vanhakantaiselleen vanhakantaisellensa vanhakantaisilleen vanhakantaisillensa essive vanhakantaisenaan vanhakantaisenansa vanhakantaisinaan vanhakantaisinansa translative vanhakantaisekseen vanhakantaiseksensa vanhakantaisikseen vanhakantaisiksensa abessive vanhakantaisettaan vanhakantaisettansa vanhakantaisittaan vanhakantaisittansa instructive — — comitative — vanhakantaisineen vanhakantaisinensa

Derived terms

• vanhakantaisesti
• vanhakantaisuus

Further reading

• “vanhakantainen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04