Jump to content

tiitää

From Wiktionary, the free dictionary

Ingrian

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *teetädäk, equivalent to tee (road) +‎ -tää. Cognates include Finnish tietää and Estonian teada.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

tiitää

  1. (transitive) to know
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Möö meinasimma, jot höö vaa näyttäät, etti kaik tiitäät.
      We thought, that they merely pretended, like they know everything.
  2. (transitive) to predict
  3. (transitive) to be able to; to know how to

Declension

[edit]
Conjugation of tiitää (irregular, it-ij gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tiijen en tiije 1st singular oon tiitänt, tiitänyt en oo tiitänt, tiitänyt
2nd singular tiijet et tiije 2nd singular oot tiitänt, tiitänyt et oo tiitänt, tiitänyt
3rd singular tiitää ei tiije 3rd singular ono tiitänt, tiitänyt ei oo tiitänt, tiitänyt
1st plural tiijemmä emmä tiije 1st plural oomma tiitäneet emmä oo tiitäneet
2nd plural tiijettä että tiije 2nd plural ootta tiitäneet että oo tiitäneet
3rd plural tiitäät1), tiitävät2), tiijetää evät tiije, ei tiijetä 3rd plural ovat tiitäneet evät oo tiitäneet, ei oo tiijetty
impersonal tiijetää ei tiijetä impersonal ono tiijetty ei oo tiijetty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular tiisin en tiitänt, tiitänyt 1st singular olin tiitänt, tiitänyt en olt tiitänt, tiitänyt
2nd singular tiisit et tiitänt, tiitänyt 2nd singular olit tiitänt, tiitänyt et olt tiitänt, tiitänyt
3rd singular tiisi ei tiitänt, tiitänyt 3rd singular oli tiitänt, tiitänyt ei olt tiitänt, tiitänyt
1st plural tiisimmä emmä tiitäneet 1st plural olimma tiitäneet emmä olleet tiitäneet
2nd plural tiisittä että tiitäneet 2nd plural olitta tiitäneet että olleet tiitäneet
3rd plural tiisiit1), tiisivät2), tiijettii evät tiitäneet, ei tiijetty 3rd plural olivat tiitäneet evät olleet tiitäneet, ei olt tiijetty
impersonal tiijettii ei tiijetty impersonal oli tiijetty ei olt tiijetty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tiitäisin en tiitäis 1st singular olisin tiitänt, tiitänyt en olis tiitänt, tiitänyt
2nd singular tiitäisit, tiitäist1) et tiitäis 2nd singular olisit tiitänt, tiitänyt et olis tiitänt, tiitänyt
3rd singular tiitäis ei tiitäis 3rd singular olis tiitänt, tiitänyt ei olis tiitänt, tiitänyt
1st plural tiitäisimmä emmä tiitäis 1st plural olisimma tiitäneet emmä olis tiitäneet
2nd plural tiitäisittä että tiitäis 2nd plural olisitta tiitäneet että olis tiitäneet
3rd plural tiitäisiit1), tiitäisivät2), tiijettäis evät tiitäis, ei tiijettäis 3rd plural olisivat tiitäneet evät olis tiitäneet, ei olis tiijetty
impersonal tiijettäis ei tiijettäis impersonal olis tiijetty ei olis tiijetty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular tiije elä tiije 2nd singular oo tiitänt, tiitänyt elä oo tiitänt, tiitänyt
3rd singular tiitäköö elköö tiitäkö 3rd singular olkoo tiitänt, tiitänyt elköö olko tiitänt, tiitänyt
1st plural 1st plural
2nd plural tiitäkää elkää tiitäkö 2nd plural olkaa tiitäneet elkää olko tiitäneet
3rd plural tiitäkööt elkööt tiitäkö, elköö tiijetäkö 3rd plural olkoot tiitäneet elkööt olko tiitäneet, elköö olko tiijetty
impersonal tiijettäkköö elköö tiijetäkö impersonal olkoo tiijetty elköö olko tiijetty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular tiitänen en tiitäne
2nd singular tiitänet et tiitäne
3rd singular tiitänöö ei tiitäne
1st plural tiitänemmä emmä tiitäne
2nd plural tiitänettä että tiitäne
3rd plural tiitänööt evät tiitäne, ei tiijettäne
impersonal tiijettänöö ei tiijettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st tiitää present tiitävä tiijettävä
2nd inessive tiitäjees past tiitänt, tiitänyt tiijetty
instructive tiitäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (tiitäkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative.
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative tiitämää
inessive tiitämääs
elative tiitämäst
abessive tiitämätä
4th nominative tiitämiin
partitive tiitämistä, tiitämist

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

See also

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 588