tiijustaa

Ingrian

Etymology

From tiitää (“to know”) +‎ -us +‎ -taa. Akin to Finnish tiedustaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtiːjustɑː/, [ˈtiːjəs̠tɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtiːjustɑː/, [ˈtiːjuʃtɑː]
• Rhymes: -iːjustɑː
• Hyphenation: tii‧jus‧taa

Verb

tiijustaa

1. (transitive) to recognise
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Kuin tiijustaa, milläin paikka meitä ympäröittää.

     How to recognise, what kind of place surrounds us.

2. (intransitive) to study; to research
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. I. Molotsova, Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Tiitoa, kumpa tiijustaa loontoa, kutsutaa loonnontiijoks.

     The field of study, that studies the environment, is called natural science.

Conjugation

Conjugation of tiijustaa (type 2/kirjuttaa, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiijussan	en tiijussa	1st singular	oon tiijustant, oon tiijustanut	en oo tiijustant, en oo tiijustanut
2nd singular	tiijussat	et tiijussa	2nd singular	oot tiijustant, oot tiijustanut	et oo tiijustant, et oo tiijustanut
3rd singular	tiijustaa	ei tiijussa	3rd singular	ono tiijustant, ono tiijustanut	ei oo tiijustant, ei oo tiijustanut
1st plural	tiijussamma	emmä tiijussa	1st plural	oomma tiijustanneet	emmä oo tiijustanneet
2nd plural	tiijussatta	että tiijussa	2nd plural	ootta tiijustanneet	että oo tiijustanneet
3rd plural	tiijustaat1), tiijustavat2), tiijussettaa	evät tiijussa, ei tiijusseta	3rd plural	ovat tiijustanneet	evät oo tiijustanneet, ei oo tiijussettu
impersonal	tiijussettaa	ei tiijusseta	impersonal	ono tiijussettu	ei oo tiijussettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiijussin	en tiijustant, en tiijustanut	1st singular	olin tiijustant, olin tiijustanut	en olt tiijustant, en olt tiijustanut
2nd singular	tiijussit	et tiijustant, et tiijustanut	2nd singular	olit tiijustant, olit tiijustanut	et olt tiijustant, et olt tiijustanut
3rd singular	tiijusti	ei tiijustant, ei tiijustanut	3rd singular	oli tiijustant, oli tiijustanut	ei olt tiijustant, ei olt tiijustanut
1st plural	tiijussimma	emmä tiijustanneet	1st plural	olimma tiijustanneet	emmä olleet tiijustanneet
2nd plural	tiijussitta	että tiijustanneet	2nd plural	olitta tiijustanneet	että olleet tiijustanneet
3rd plural	tiijustiit1), tiijustivat2), tiijussettii	evät tiijustanneet, ei tiijussettu	3rd plural	olivat tiijustanneet	evät olleet tiijustanneet, ei olt tiijussettu
impersonal	tiijussettii	ei tiijussettu	impersonal	oli tiijussettu	ei olt tiijussettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiijustaisin	en tiijustais	1st singular	olisin tiijustant, olisin tiijustanut	en olis tiijustant, en olis tiijustanut
2nd singular	tiijustaisit, tiijustaist1)	et tiijustais	2nd singular	olisit tiijustant, olisit tiijustanut	et olis tiijustant, et olis tiijustanut
3rd singular	tiijustais	ei tiijustais	3rd singular	olis tiijustant, olis tiijustanut	ei olis tiijustant, ei olis tiijustanut
1st plural	tiijustaisimma	emmä tiijustais	1st plural	olisimma tiijustanneet	emmä olis tiijustanneet
2nd plural	tiijustaisitta	että tiijustais	2nd plural	olisitta tiijustanneet	että olis tiijustanneet
3rd plural	tiijustaisiit1), tiijustaisivat2), tiijussettais	evät tiijustais, ei tiijussettais	3rd plural	olisivat tiijustanneet	evät olis tiijustanneet, ei olis tiijussettu
impersonal	tiijussettais	ei tiijussettais	impersonal	olis tiijussettu	ei olis tiijussettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tiijussa	elä tiijussa	2nd singular	oo tiijustant, oo tiijustanut	elä oo tiijustant, elä oo tiijustanut
3rd singular	tiijustakkoo	elköö tiijustako	3rd singular	olkoo tiijustant, olkoo tiijustanut	elköö olko tiijustant, elköö olko tiijustanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tiijustakkaa	elkää tiijustako	2nd plural	olkaa tiijustanneet	elkää olko tiijustanneet
3rd plural	tiijustakkoot	elkööt tiijustako, elköö tiijussettako	3rd plural	olkoot tiijustanneet	elkööt olko tiijustanneet, elköö olko tiijussettu
impersonal	tiijussettakoo	elköö tiijussettako	impersonal	olkoo tiijussettu	elköö olko tiijussettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tiijustanen	en tiijustane
2nd singular	tiijustanet	et tiijustane
3rd singular	tiijustannoo	ei tiijustane
1st plural	tiijustanemma	emmä tiijustane
2nd plural	tiijustanetta	että tiijustane
3rd plural	tiijustannoot	evät tiijustane, ei tiijussettane
impersonal	tiijussettanoo	ei tiijussettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tiijustaa	present	tiijustava	tiijussettava
2nd	inessive	tiijustaes	past	tiijustant, tiijustanut	tiijussettu
	instructive	tiijustaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (tiijustakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tiijustammaa
	inessive	tiijustamas
	elative	tiijustamast
	abessive	tiijustamata
4th	nominative	tiijustamiin
	partitive	tiijustamista, tiijustamist