rikkoa

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *rikkodak. Cognates include Estonian rikkuma, Ingrian rikkoa, Karelian rikkuo, Livonian rikkõ, Ludian rikkoda, Veps rikta and Votic rikkoa.

Pronunciation

IPA^(key): /ˈrikːoɑˣ/, [ˈrikːo̞ɑ̝(ʔ)]
Rhymes: -ikːoɑ
Hyphenation^(key): rik‧koa

Verb

rikkoa

(transitive) to break
rikkoa seteli ― to break a bill/banknote

Kuka on rikkonut kahvimukini?
Who has broken my coffee mug?

Hän rikkoi lupauksensa.
She broke her promise.
(transitive) to violate, breach, renege
rikkoa rauhaa ― to disturb the peace

Rikkovatko poliisin toimet perustuslakia?
Do the police's actions violate the Constitution?

Yritys rikkoi sopimusta.
The company reneged the contract.
(intransitive, transitive, usually atelic) to offend, to transgress [with vastaan ‘ptv’]
Hän rikkoo hyviä tapoja vastaan, miten haluaa.
He'll transgress against common decency as he wants.

Mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
We forgive those who trespassed against us.
(sports, transitive, usually atelic) to foul

Conjugation

Inflection of rikkoa (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)

indicative mood

present tense

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

rikon

en riko

1st sing.

olen rikkonut

en ole rikkonut

2nd sing.

rikot

et riko

2nd sing.

olet rikkonut

et ole rikkonut

3rd sing.

rikkoo

ei riko

3rd sing.

on rikkonut

ei ole rikkonut

1st plur.

rikomme

emme riko

1st plur.

olemme rikkoneet

emme ole rikkoneet

2nd plur.

rikotte

ette riko

2nd plur.

olette rikkoneet

ette ole rikkoneet

3rd plur.

rikkovat

eivät riko

3rd plur.

ovat rikkoneet

eivät ole rikkoneet

passive

rikotaan

ei rikota

passive

on rikottu

ei ole rikottu

past tense

pluperfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

rikoin

en rikkonut

1st sing.

olin rikkonut

en ollut rikkonut

2nd sing.

rikoit

et rikkonut

2nd sing.

olit rikkonut

et ollut rikkonut

3rd sing.

rikkoi

ei rikkonut

3rd sing.

oli rikkonut

ei ollut rikkonut

1st plur.

rikoimme

emme rikkoneet

1st plur.

olimme rikkoneet

emme olleet rikkoneet

2nd plur.

rikoitte

ette rikkoneet

2nd plur.

olitte rikkoneet

ette olleet rikkoneet

3rd plur.

rikkoivat

eivät rikkoneet

3rd plur.

olivat rikkoneet

eivät olleet rikkoneet

passive

rikottiin

ei rikottu

passive

oli rikottu

ei ollut rikottu

conditional mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

rikkoisin

en rikkoisi

1st sing.

olisin rikkonut

en olisi rikkonut

2nd sing.

rikkoisit

et rikkoisi

2nd sing.

olisit rikkonut

et olisi rikkonut

3rd sing.

rikkoisi

ei rikkoisi

3rd sing.

olisi rikkonut

ei olisi rikkonut

1st plur.

rikkoisimme

emme rikkoisi

1st plur.

olisimme rikkoneet

emme olisi rikkoneet

2nd plur.

rikkoisitte

ette rikkoisi

2nd plur.

olisitte rikkoneet

ette olisi rikkoneet

3rd plur.

rikkoisivat

eivät rikkoisi

3rd plur.

olisivat rikkoneet

eivät olisi rikkoneet

passive

rikottaisiin

ei rikottaisi

passive

olisi rikottu

ei olisi rikottu

imperative mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

—

1st sing.

—

2nd sing.

riko

älä riko

2nd sing.

—

3rd sing.

rikkokoon

älköön rikkoko

3rd sing.

olkoon rikkonut

älköön olko rikkonut

1st plur.

rikkokaamme

älkäämme rikkoko

1st plur.

—

2nd plur.

rikkokaa

älkää rikkoko

2nd plur.

—

3rd plur.

rikkokoot

älkööt rikkoko

3rd plur.

olkoot rikkoneet

älkööt olko rikkoneet

passive

rikottakoon

älköön rikottako

passive

olkoon rikottu

älköön olko rikottu

potential mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

rikkonen

en rikkone

1st sing.

lienen rikkonut

en liene rikkonut

2nd sing.

rikkonet

et rikkone

2nd sing.

lienet rikkonut

et liene rikkonut

3rd sing.

rikkonee

ei rikkone

3rd sing.

lienee rikkonut

ei liene rikkonut

1st plur.

rikkonemme

emme rikkone

1st plur.

lienemme rikkoneet

emme liene rikkoneet

2nd plur.

rikkonette

ette rikkone

2nd plur.

lienette rikkoneet

ette liene rikkoneet

3rd plur.

rikkonevat

eivät rikkone

3rd plur.

lienevät rikkoneet

eivät liene rikkoneet

passive

rikottaneen

ei rikottane

passive

lienee rikottu

ei liene rikottu

Nominal forms

infinitives

participles

active

passive

active

passive

1st

rikkoa

present

rikkova

rikottava

long 1st¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	rikkoakseni	rikkoaksemme
2nd	rikkoaksesi	rikkoaksenne
3rd	rikkoakseen rikkoaksensa

past

rikkonut

rikottu

2nd

inessive²

rikkoessa

rikottaessa

agent⁴

rikkoma

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	rikkoessani	rikkoessamme
2nd	rikkoessasi	rikkoessanne
3rd	rikkoessaan rikkoessansa

negative

rikkomaton

instructive

rikkoen

—

¹⁾ Used only with a possessive suffix.

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

rikkomassa

—

elative

rikkomasta

—

illative

rikkomaan

—

adessive

rikkomalla

—

abessive

rikkomatta

—

instructive

rikkoman

rikottaman

4th³

verbal noun

rikkominen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	rikkomaisillani	rikkomaisillamme
2nd	rikkomaisillasi	rikkomaisillanne
3rd	rikkomaisillaan rikkomaisillansa

Derived terms

adjectives

nouns

verbs

Related terms

adverbs: rikki

Etymology 2

Pronunciation

IPA^(key): /ˈrikːoɑ/, [ˈrikːo̞ɑ̝]
Rhymes: -ikːoɑ
Hyphenation^(key): rik‧koa

Noun

rikkoa

partitive singular of rikko

Anagrams

roikka, rokkia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *rikkodak. Cognates include Finnish rikkoa and Estonian rikkuda.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrikːoɑ/, [ˈrikːo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈrikːoɑ/, [ˈrikːo̞ɑ]
Rhymes: -ikːoː, -ikːoɑ
Hyphenation: rik‧ko‧a

Verb

rikkoa

(transitive) to break, destroy
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by P. I. Maksimov and N. A. Iljin, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun neljättä klaassaa vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 105:
  Burnoit mäkijoet, mit ennen veivät siltoja, rikkoivat rantoja i kylijä, nyt alkaat tehä töötä inhimistä vart.
  The turbulent mountain rivers, which before took [away] bridges, destroyed shores and villages, now they start working for the human.

Conjugation

Conjugation of rikkoa (type 1/ampua, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rikon	en riko	1st singular	oon rikkont, oon rikkonut	en oo rikkont, en oo rikkonut
2nd singular	rikot	et riko	2nd singular	oot rikkont, oot rikkonut	et oo rikkont, et oo rikkonut
3rd singular	rikkoo	ei riko	3rd singular	ono rikkont, ono rikkonut	ei oo rikkont, ei oo rikkonut
1st plural	rikomma	emmä riko	1st plural	oomma rikkoneet	emmä oo rikkoneet
2nd plural	rikotta	että riko	2nd plural	ootta rikkoneet	että oo rikkoneet
3rd plural	rikkoot¹⁾, rikkovat²⁾, rikotaa	evät riko, ei rikota	3rd plural	ovat rikkoneet	evät oo rikkoneet, ei oo rikottu
impersonal	rikotaa	ei rikota	impersonal	ono rikottu	ei oo rikottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rikoin	en rikkont, en rikkonut	1st singular	olin rikkont, olin rikkonut	en olt rikkont, en olt rikkonut
2nd singular	rikoit	et rikkont, et rikkonut	2nd singular	olit rikkont, olit rikkonut	et olt rikkont, et olt rikkonut
3rd singular	rikkoi	ei rikkont, ei rikkonut	3rd singular	oli rikkont, oli rikkonut	ei olt rikkont, ei olt rikkonut
1st plural	rikoimma	emmä rikkoneet	1st plural	olimma rikkoneet	emmä olleet rikkoneet
2nd plural	rikoitta	että rikkoneet	2nd plural	olitta rikkoneet	että olleet rikkoneet
3rd plural	rikkoit¹⁾, rikkoivat²⁾, rikottii	evät rikkoneet, ei rikottu	3rd plural	olivat rikkoneet	evät olleet rikkoneet, ei olt rikottu
impersonal	rikottii	ei rikottu	impersonal	oli rikottu	ei olt rikottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rikkoisin	en rikkois	1st singular	olisin rikkont, olisin rikkonut	en olis rikkont, en olis rikkonut
2nd singular	rikkoisit, rikkoist¹⁾	et rikkois	2nd singular	olisit rikkont, olisit rikkonut	et olis rikkont, et olis rikkonut
3rd singular	rikkois	ei rikkois	3rd singular	olis rikkont, olis rikkonut	ei olis rikkont, ei olis rikkonut
1st plural	rikkoisimma	emmä rikkois	1st plural	olisimma rikkoneet	emmä olis rikkoneet
2nd plural	rikkoisitta	että rikkois	2nd plural	olisitta rikkoneet	että olis rikkoneet
3rd plural	rikkoisiit¹⁾, rikkoisivat²⁾, rikottais	evät rikkois, ei rikottais	3rd plural	olisivat rikkoneet	evät olis rikkoneet, ei olis rikottu
impersonal	rikottais	ei rikottais	impersonal	olis rikottu	ei olis rikottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	riko	elä riko	2nd singular	oo rikkont, oo rikkonut	elä oo rikkont, elä oo rikkonut
3rd singular	rikkokoo	elköö rikkoko	3rd singular	olkoo rikkont, olkoo rikkonut	elköö olko rikkont, elköö olko rikkonut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	rikkokaa	elkää rikkoko	2nd plural	olkaa rikkoneet	elkää olko rikkoneet
3rd plural	rikkokoot	elkööt rikkoko, elköö rikottako	3rd plural	olkoot rikkoneet	elkööt olko rikkoneet, elköö olko rikottu
impersonal	rikottakkoo	elköö rikottako	impersonal	olkoo rikottu	elköö olko rikottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	rikkonen	en rikkone
2nd singular	rikkonet	et rikkone
3rd singular	rikkonoo	ei rikkone
1st plural	rikkonemma	emmä rikkone
2nd plural	rikkonetta	että rikkone
3rd plural	rikkonoot	evät rikkone, ei rikottane
impersonal	rikottannoo	ei rikottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		rikkoa	present	rikkova	rikottava
2nd	inessive	rikkojees	past	rikkont, rikkonut	rikottu
2nd	instructive	rikkoen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (rikkokaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	rikkomaa
	inessive	rikkomaas
	elative	rikkomast
	abessive	rikkomata
4th	nominative	rikkomiin
	partitive	rikkomista, rikkomist

Synonyms

murtaa

Derived terms

rikki

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 478

Anagrams

korkia

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *rikkodak.

Pronunciation

(Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈrikːoɑ̯/, [ˈrʲikːoɑ̯]
Rhymes: -ikːoɑ̯
Hyphenation: rik‧koa

Verb

rikkoa

(transitive) to break (into pieces)
(transitive) to damage
(transitive) to ruin, spoil
(transitive) to hex, cast a spell on
(transitive) to defile, deflower, violate, ravish, rape

Inflection

Conjugation of rikkoa (type II-1/kuttsua, kk-k gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rikon	en riko	1st singular	õõn rikkonnu	en õõ rikkonnu
2nd singular	rikod	ed riko	2nd singular	õõd rikkonnu	ed õõ rikkonnu
3rd singular	rikob	eb riko	3rd singular	on rikkonnu	eb õõ rikkonnu
1st plural	rikommõ	emmä riko	1st plural	õõmmõ rikkonnu	emmä õõ rikkonnu
2nd plural	rikottõ	että riko	2nd plural	õõttõ rikkonnu	että õõ rikkonnu
3rd plural	rikota	eväd riko	3rd plural	õlla rikottu	eväd õõ rikottu
impersonal	rikota	eväd riko	impersonal	õlla rikottu	eväd õõ rikottu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rikkozin	en rikkonnu	1st singular	õlin rikkonnu	—
2nd singular	rikkozid	ed rikkonnu	2nd singular	õlid rikkonnu	—
3rd singular	rikko	eb rikkonnu	3rd singular	õli rikkonnu	—
1st plural	rikkozimmõ	emmä rikkonnu	1st plural	õlimmõ rikkonnu	—
2nd plural	rikkozittõ	että rikkonnu	2nd plural	õlittõ rikkonnu	—
3rd plural	rikotti	eväd rikottu	3rd plural	õlti rikottu	—
impersonal	rikotti	eväd rikottu	impersonal	õlti rikottu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rikkoizin	en rikkoizʹ	1st singular	õllõizin rikkonnu	en õllõizʹ rikkonnu
2nd singular	rikkoizid	ed rikkoizʹ	2nd singular	õllõizid rikkonnu	ed õllõizʹ rikkonnu
3rd singular	rikkoizʹ	eb rikkoizʹ	3rd singular	õllõizʹ rikkonnu	eb õllõizʹ rikkonnu
1st plural	rikkoizimmõ	emmä rikkoizʹ	1st plural	õllõizimmõ rikkonnu	emmä õllõizʹ rikkonnu
2nd plural	rikkoizittõ	että rikkoizʹ	2nd plural	õllõizittõ rikkonnu	että õllõizʹ rikkonnu
3rd plural	rikottaizʹ	eväd rikottaizʹ	3rd plural	õltaizʹ rikottu	eväd õltaizʹ rikottu
impersonal	rikottaizʹ	eväd rikottaizʹ	impersonal	õltaizʹ rikottu	eväd õltaizʹ rikottu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	riko	elä riko
3rd singular	rikkogo¹⁾	elko rikkogo¹⁾
1st plural	—	—
2nd plural	rikkoga	elka rikkoga
3rd plural	rikkogod¹⁾	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		rikkoa	present	rikkojõ²⁾	—
2nd	illative	rikkoma	past	rikkonnu	rikottu
	inessive	rikkomõz	¹⁾ using la is more common ²⁾ also used as the agent noun
	elative	rikkomõssõ
	abessive	rikkomõttõ

References

Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “rikkoa”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

Finnish

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Noun

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

References

Anagrams

Votic

Etymology

Pronunciation

Verb

Inflection

References