rikkoutua

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːou̯tuɑˣ/, [ˈrikːo̞u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): rik‧kou‧tua

Verb

rikkoutua

1. (intransitive) to break, break up, fall apart

Conjugation

Inflection of rikkoutua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoudun	en rikkoudu	1st sing.	olen rikkoutunut	en ole rikkoutunut
2nd sing.		rikkoudut	et rikkoudu	2nd sing.	olet rikkoutunut	et ole rikkoutunut
3rd sing.		rikkoutuu	ei rikkoudu	3rd sing.	on rikkoutunut	ei ole rikkoutunut
1st plur.		rikkoudumme	emme rikkoudu	1st plur.	olemme rikkoutuneet	emme ole rikkoutuneet
2nd plur.		rikkoudutte	ette rikkoudu	2nd plur.	olette rikkoutuneet	ette ole rikkoutuneet
3rd plur.		rikkoutuvat	eivät rikkoudu	3rd plur.	ovat rikkoutuneet	eivät ole rikkoutuneet
passive		rikkoudutaan	ei rikkouduta	passive	on rikkouduttu	ei ole rikkouduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkouduin	en rikkoutunut	1st sing.	olin rikkoutunut	en ollut rikkoutunut
2nd sing.		rikkouduit	et rikkoutunut	2nd sing.	olit rikkoutunut	et ollut rikkoutunut
3rd sing.		rikkoutui	ei rikkoutunut	3rd sing.	oli rikkoutunut	ei ollut rikkoutunut
1st plur.		rikkouduimme	emme rikkoutuneet	1st plur.	olimme rikkoutuneet	emme olleet rikkoutuneet
2nd plur.		rikkouduitte	ette rikkoutuneet	2nd plur.	olitte rikkoutuneet	ette olleet rikkoutuneet
3rd plur.		rikkoutuivat	eivät rikkoutuneet	3rd plur.	olivat rikkoutuneet	eivät olleet rikkoutuneet
passive		rikkouduttiin	ei rikkouduttu	passive	oli rikkouduttu	ei ollut rikkouduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoutuisin	en rikkoutuisi	1st sing.	olisin rikkoutunut	en olisi rikkoutunut
2nd sing.		rikkoutuisit	et rikkoutuisi	2nd sing.	olisit rikkoutunut	et olisi rikkoutunut
3rd sing.		rikkoutuisi	ei rikkoutuisi	3rd sing.	olisi rikkoutunut	ei olisi rikkoutunut
1st plur.		rikkoutuisimme	emme rikkoutuisi	1st plur.	olisimme rikkoutuneet	emme olisi rikkoutuneet
2nd plur.		rikkoutuisitte	ette rikkoutuisi	2nd plur.	olisitte rikkoutuneet	ette olisi rikkoutuneet
3rd plur.		rikkoutuisivat	eivät rikkoutuisi	3rd plur.	olisivat rikkoutuneet	eivät olisi rikkoutuneet
passive		rikkouduttaisiin	ei rikkouduttaisi	passive	olisi rikkouduttu	ei olisi rikkouduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rikkoudu	älä rikkoudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rikkoutukoon	älköön rikkoutuko	3rd sing.	olkoon rikkoutunut	älköön olko rikkoutunut
1st plur.		rikkoutukaamme	älkäämme rikkoutuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		rikkoutukaa	älkää rikkoutuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rikkoutukoot	älkööt rikkoutuko	3rd plur.	olkoot rikkoutuneet	älkööt olko rikkoutuneet
passive		rikkouduttakoon	älköön rikkouduttako	passive	olkoon rikkouduttu	älköön olko rikkouduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoutunen	en rikkoutune	1st sing.	lienen rikkoutunut	en liene rikkoutunut
2nd sing.		rikkoutunet	et rikkoutune	2nd sing.	lienet rikkoutunut	et liene rikkoutunut
3rd sing.		rikkoutunee	ei rikkoutune	3rd sing.	lienee rikkoutunut	ei liene rikkoutunut
1st plur.		rikkoutunemme	emme rikkoutune	1st plur.	lienemme rikkoutuneet	emme liene rikkoutuneet
2nd plur.		rikkoutunette	ette rikkoutune	2nd plur.	lienette rikkoutuneet	ette liene rikkoutuneet
3rd plur.		rikkoutunevat	eivät rikkoutune	3rd plur.	lienevät rikkoutuneet	eivät liene rikkoutuneet
passive		rikkouduttaneen	ei rikkouduttane	passive	lienee rikkouduttu	ei liene rikkouduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rikkoutua		present	rikkoutuva	rikkouduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkoutuakseni rikkoutuaksemme 2nd rikkoutuaksesi rikkoutuaksenne 3rd rikkoutuakseen rikkoutuaksensa		past	rikkoutunut	rikkouduttu
2nd	inessive2	rikkoutuessa	rikkouduttaessa	agent4	rikkoutuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkoutuessani rikkoutuessamme 2nd rikkoutuessasi rikkoutuessanne 3rd rikkoutuessaan rikkoutuessansa		negative	rikkoutumaton
	instructive	rikkoutuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	rikkoutumassa	—
	elative	rikkoutumasta	—
	illative	rikkoutumaan	—
	adessive	rikkoutumalla	—
	abessive	rikkoutumatta	—
	instructive	rikkoutuman	rikkouduttaman
4th3	verbal noun	rikkoutuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkoutumaisillani rikkoutumaisillamme 2nd rikkoutumaisillasi rikkoutumaisillanne 3rd rikkoutumaisillaan rikkoutumaisillansa

Derived terms

• rikkoutuma
• rikkoutuminen

 

Further reading

• “rikkoutua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• riukukota