rikkoutuminen

Finnish

Etymology

rikkoutua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːou̯tuminen/, [ˈrikːo̞u̯ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Hyphenation^(key): rik‧kou‧tu‧mi‧nen

Noun

rikkoutuminen

1. verbal noun of rikkoutua
   1. breaking, breaking up, falling apart

Declension

Inflection of rikkoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		rikkoutuminen	rikkoutumiset
genitive		rikkoutumisen	rikkoutumisten rikkoutumisien
partitive		rikkoutumista	rikkoutumisia
illative		rikkoutumiseen	rikkoutumisiin
		singular	plural
nominative		rikkoutuminen	rikkoutumiset
accusative	nom.	rikkoutuminen	rikkoutumiset
	gen.	rikkoutumisen
genitive		rikkoutumisen	rikkoutumisten rikkoutumisien
partitive		rikkoutumista	rikkoutumisia
inessive		rikkoutumisessa	rikkoutumisissa
elative		rikkoutumisesta	rikkoutumisista
illative		rikkoutumiseen	rikkoutumisiin
adessive		rikkoutumisella	rikkoutumisilla
ablative		rikkoutumiselta	rikkoutumisilta
allative		rikkoutumiselle	rikkoutumisille
essive		rikkoutumisena	rikkoutumisina
translative		rikkoutumiseksi	rikkoutumisiksi
abessive		rikkoutumisetta	rikkoutumisitta
instructive		—	rikkoutumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rikkoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rikkoutumiseni rikkoutumiseni accusative nom. rikkoutumiseni rikkoutumiseni gen. rikkoutumiseni genitive rikkoutumiseni rikkoutumisteni rikkoutumisieni partitive rikkoutumistani rikkoutumisiani inessive rikkoutumisessani rikkoutumisissani elative rikkoutumisestani rikkoutumisistani illative rikkoutumiseeni rikkoutumisiini adessive rikkoutumisellani rikkoutumisillani ablative rikkoutumiseltani rikkoutumisiltani allative rikkoutumiselleni rikkoutumisilleni essive rikkoutumisenani rikkoutumisinani translative rikkoutumisekseni rikkoutumisikseni abessive rikkoutumisettani rikkoutumisittani instructive — — comitative — rikkoutumisineni second-person singular possessor singular plural nominative rikkoutumisesi rikkoutumisesi accusative nom. rikkoutumisesi rikkoutumisesi gen. rikkoutumisesi genitive rikkoutumisesi rikkoutumistesi rikkoutumisiesi partitive rikkoutumistasi rikkoutumisiasi inessive rikkoutumisessasi rikkoutumisissasi elative rikkoutumisestasi rikkoutumisistasi illative rikkoutumiseesi rikkoutumisiisi adessive rikkoutumisellasi rikkoutumisillasi ablative rikkoutumiseltasi rikkoutumisiltasi allative rikkoutumisellesi rikkoutumisillesi essive rikkoutumisenasi rikkoutumisinasi translative rikkoutumiseksesi rikkoutumisiksesi abessive rikkoutumisettasi rikkoutumisittasi instructive — — comitative — rikkoutumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative rikkoutumisemme rikkoutumisemme accusative nom. rikkoutumisemme rikkoutumisemme gen. rikkoutumisemme genitive rikkoutumisemme rikkoutumistemme rikkoutumisiemme partitive rikkoutumistamme rikkoutumisiamme inessive rikkoutumisessamme rikkoutumisissamme elative rikkoutumisestamme rikkoutumisistamme illative rikkoutumiseemme rikkoutumisiimme adessive rikkoutumisellamme rikkoutumisillamme ablative rikkoutumiseltamme rikkoutumisiltamme allative rikkoutumisellemme rikkoutumisillemme essive rikkoutumisenamme rikkoutumisinamme translative rikkoutumiseksemme rikkoutumisiksemme abessive rikkoutumisettamme rikkoutumisittamme instructive — — comitative — rikkoutumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative rikkoutumisenne rikkoutumisenne accusative nom. rikkoutumisenne rikkoutumisenne gen. rikkoutumisenne genitive rikkoutumisenne rikkoutumistenne rikkoutumisienne partitive rikkoutumistanne rikkoutumisianne inessive rikkoutumisessanne rikkoutumisissanne elative rikkoutumisestanne rikkoutumisistanne illative rikkoutumiseenne rikkoutumisiinne adessive rikkoutumisellanne rikkoutumisillanne ablative rikkoutumiseltanne rikkoutumisiltanne allative rikkoutumisellenne rikkoutumisillenne essive rikkoutumisenanne rikkoutumisinanne translative rikkoutumiseksenne rikkoutumisiksenne abessive rikkoutumisettanne rikkoutumisittanne instructive — — comitative — rikkoutumisinenne third-person possessor singular plural nominative rikkoutumisensa rikkoutumisensa accusative nom. rikkoutumisensa rikkoutumisensa gen. rikkoutumisensa genitive rikkoutumisensa rikkoutumistensa rikkoutumisiensa partitive rikkoutumistaan rikkoutumistansa rikkoutumisiaan rikkoutumisiansa inessive rikkoutumisessaan rikkoutumisessansa rikkoutumisissaan rikkoutumisissansa elative rikkoutumisestaan rikkoutumisestansa rikkoutumisistaan rikkoutumisistansa illative rikkoutumiseensa rikkoutumisiinsa adessive rikkoutumisellaan rikkoutumisellansa rikkoutumisillaan rikkoutumisillansa ablative rikkoutumiseltaan rikkoutumiseltansa rikkoutumisiltaan rikkoutumisiltansa allative rikkoutumiselleen rikkoutumisellensa rikkoutumisilleen rikkoutumisillensa essive rikkoutumisenaan rikkoutumisenansa rikkoutumisinaan rikkoutumisinansa translative rikkoutumisekseen rikkoutumiseksensa rikkoutumisikseen rikkoutumisiksensa abessive rikkoutumisettaan rikkoutumisettansa rikkoutumisittaan rikkoutumisittansa instructive — — comitative — rikkoutumisineen rikkoutumisinensa