rikottaa

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikotːɑːˣ/, [ˈriko̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ikotːɑː
• Hyphenation^(key): ri‧kot‧taa

Verb

rikottaa

1. (transitive) to have broken

Conjugation

Inflection of rikottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikotan	en rikota	1st sing.	olen rikottanut	en ole rikottanut
2nd sing.		rikotat	et rikota	2nd sing.	olet rikottanut	et ole rikottanut
3rd sing.		rikottaa	ei rikota	3rd sing.	on rikottanut	ei ole rikottanut
1st plur.		rikotamme	emme rikota	1st plur.	olemme rikottaneet	emme ole rikottaneet
2nd plur.		rikotatte	ette rikota	2nd plur.	olette rikottaneet	ette ole rikottaneet
3rd plur.		rikottavat	eivät rikota	3rd plur.	ovat rikottaneet	eivät ole rikottaneet
passive		rikotetaan	ei rikoteta	passive	on rikotettu	ei ole rikotettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikotin	en rikottanut	1st sing.	olin rikottanut	en ollut rikottanut
2nd sing.		rikotit	et rikottanut	2nd sing.	olit rikottanut	et ollut rikottanut
3rd sing.		rikotti	ei rikottanut	3rd sing.	oli rikottanut	ei ollut rikottanut
1st plur.		rikotimme	emme rikottaneet	1st plur.	olimme rikottaneet	emme olleet rikottaneet
2nd plur.		rikotitte	ette rikottaneet	2nd plur.	olitte rikottaneet	ette olleet rikottaneet
3rd plur.		rikottivat	eivät rikottaneet	3rd plur.	olivat rikottaneet	eivät olleet rikottaneet
passive		rikotettiin	ei rikotettu	passive	oli rikotettu	ei ollut rikotettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikottaisin	en rikottaisi	1st sing.	olisin rikottanut	en olisi rikottanut
2nd sing.		rikottaisit	et rikottaisi	2nd sing.	olisit rikottanut	et olisi rikottanut
3rd sing.		rikottaisi	ei rikottaisi	3rd sing.	olisi rikottanut	ei olisi rikottanut
1st plur.		rikottaisimme	emme rikottaisi	1st plur.	olisimme rikottaneet	emme olisi rikottaneet
2nd plur.		rikottaisitte	ette rikottaisi	2nd plur.	olisitte rikottaneet	ette olisi rikottaneet
3rd plur.		rikottaisivat	eivät rikottaisi	3rd plur.	olisivat rikottaneet	eivät olisi rikottaneet
passive		rikotettaisiin	ei rikotettaisi	passive	olisi rikotettu	ei olisi rikotettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rikota	älä rikota	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rikottakoon	älköön rikottako	3rd sing.	olkoon rikottanut	älköön olko rikottanut
1st plur.		rikottakaamme	älkäämme rikottako	1st plur.	—	—
2nd plur.		rikottakaa	älkää rikottako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rikottakoot	älkööt rikottako	3rd plur.	olkoot rikottaneet	älkööt olko rikottaneet
passive		rikotettakoon	älköön rikotettako	passive	olkoon rikotettu	älköön olko rikotettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikottanen	en rikottane	1st sing.	lienen rikottanut	en liene rikottanut
2nd sing.		rikottanet	et rikottane	2nd sing.	lienet rikottanut	et liene rikottanut
3rd sing.		rikottanee	ei rikottane	3rd sing.	lienee rikottanut	ei liene rikottanut
1st plur.		rikottanemme	emme rikottane	1st plur.	lienemme rikottaneet	emme liene rikottaneet
2nd plur.		rikottanette	ette rikottane	2nd plur.	lienette rikottaneet	ette liene rikottaneet
3rd plur.		rikottanevat	eivät rikottane	3rd plur.	lienevät rikottaneet	eivät liene rikottaneet
passive		rikotettaneen	ei rikotettane	passive	lienee rikotettu	ei liene rikotettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rikottaa		present	rikottava	rikotettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikottaakseni rikottaaksemme 2nd rikottaaksesi rikottaaksenne 3rd rikottaakseen rikottaaksensa		past	rikottanut	rikotettu
2nd	inessive2	rikottaessa	rikotettaessa	agent4	rikottama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikottaessani rikottaessamme 2nd rikottaessasi rikottaessanne 3rd rikottaessaan rikottaessansa		negative	rikottamaton
	instructive	rikottaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form rikottaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	rikottamassa	—
	elative	rikottamasta	—
	illative	rikottamaan	—
	adessive	rikottamalla	—
	abessive	rikottamatta	—
	instructive	rikottaman	rikotettaman
4th3	verbal noun	rikottaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikottamaisillani rikottamaisillamme 2nd rikottamaisillasi rikottamaisillanne 3rd rikottamaisillaan rikottamaisillansa

Derived terms

• rikotus

Anagrams

• koiratta, kroaatit, kroaatti, tarkoita