jankuttaa

Finnish

Etymology

jankata +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjɑŋkutːɑːˣ/, [ˈjɑ̝ŋkut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋkutːɑː
• Syllabification^(key): jan‧kut‧taa

Verb

jankuttaa

1. to harp on, to harp (to repeatedly mention a subject)

   Miksi jankutat yhdestä pienestä virheestä?

   Why do you harp on me about a single small mistake?

Conjugation

Inflection of jankuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankutan	en jankuta	1st sing.	olen jankuttanut	en ole jankuttanut
2nd sing.		jankutat	et jankuta	2nd sing.	olet jankuttanut	et ole jankuttanut
3rd sing.		jankuttaa	ei jankuta	3rd sing.	on jankuttanut	ei ole jankuttanut
1st plur.		jankutamme	emme jankuta	1st plur.	olemme jankuttaneet	emme ole jankuttaneet
2nd plur.		jankutatte	ette jankuta	2nd plur.	olette jankuttaneet	ette ole jankuttaneet
3rd plur.		jankuttavat	eivät jankuta	3rd plur.	ovat jankuttaneet	eivät ole jankuttaneet
passive		jankutetaan	ei jankuteta	passive	on jankutettu	ei ole jankutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankutin	en jankuttanut	1st sing.	olin jankuttanut	en ollut jankuttanut
2nd sing.		jankutit	et jankuttanut	2nd sing.	olit jankuttanut	et ollut jankuttanut
3rd sing.		jankutti	ei jankuttanut	3rd sing.	oli jankuttanut	ei ollut jankuttanut
1st plur.		jankutimme	emme jankuttaneet	1st plur.	olimme jankuttaneet	emme olleet jankuttaneet
2nd plur.		jankutitte	ette jankuttaneet	2nd plur.	olitte jankuttaneet	ette olleet jankuttaneet
3rd plur.		jankuttivat	eivät jankuttaneet	3rd plur.	olivat jankuttaneet	eivät olleet jankuttaneet
passive		jankutettiin	ei jankutettu	passive	oli jankutettu	ei ollut jankutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankuttaisin	en jankuttaisi	1st sing.	olisin jankuttanut	en olisi jankuttanut
2nd sing.		jankuttaisit	et jankuttaisi	2nd sing.	olisit jankuttanut	et olisi jankuttanut
3rd sing.		jankuttaisi	ei jankuttaisi	3rd sing.	olisi jankuttanut	ei olisi jankuttanut
1st plur.		jankuttaisimme	emme jankuttaisi	1st plur.	olisimme jankuttaneet	emme olisi jankuttaneet
2nd plur.		jankuttaisitte	ette jankuttaisi	2nd plur.	olisitte jankuttaneet	ette olisi jankuttaneet
3rd plur.		jankuttaisivat	eivät jankuttaisi	3rd plur.	olisivat jankuttaneet	eivät olisi jankuttaneet
passive		jankutettaisiin	ei jankutettaisi	passive	olisi jankutettu	ei olisi jankutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		jankuta	älä jankuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		jankuttakoon	älköön jankuttako	3rd sing.	olkoon jankuttanut	älköön olko jankuttanut
1st plur.		jankuttakaamme	älkäämme jankuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		jankuttakaa	älkää jankuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		jankuttakoot	älkööt jankuttako	3rd plur.	olkoot jankuttaneet	älkööt olko jankuttaneet
passive		jankutettakoon	älköön jankutettako	passive	olkoon jankutettu	älköön olko jankutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankuttanen	en jankuttane	1st sing.	lienen jankuttanut	en liene jankuttanut
2nd sing.		jankuttanet	et jankuttane	2nd sing.	lienet jankuttanut	et liene jankuttanut
3rd sing.		jankuttanee	ei jankuttane	3rd sing.	lienee jankuttanut	ei liene jankuttanut
1st plur.		jankuttanemme	emme jankuttane	1st plur.	lienemme jankuttaneet	emme liene jankuttaneet
2nd plur.		jankuttanette	ette jankuttane	2nd plur.	lienette jankuttaneet	ette liene jankuttaneet
3rd plur.		jankuttanevat	eivät jankuttane	3rd plur.	lienevät jankuttaneet	eivät liene jankuttaneet
passive		jankutettaneen	ei jankutettane	passive	lienee jankutettu	ei liene jankutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		jankuttaa		present	jankuttava	jankutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jankuttaakseni jankuttaaksemme 2nd jankuttaaksesi jankuttaaksenne 3rd jankuttaakseen jankuttaaksensa		past	jankuttanut	jankutettu
2nd	inessive2	jankuttaessa	jankutettaessa	agent4	jankuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st jankuttaessani jankuttaessamme 2nd jankuttaessasi jankuttaessanne 3rd jankuttaessaan jankuttaessansa		negative	jankuttamaton
	instructive	jankuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form jankuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	jankuttamassa	—
	elative	jankuttamasta	—
	illative	jankuttamaan	—
	adessive	jankuttamalla	—
	abessive	jankuttamatta	—
	instructive	jankuttaman	jankutettaman
4th3	verbal noun	jankuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jankuttamaisillani jankuttamaisillamme 2nd jankuttamaisillasi jankuttamaisillanne 3rd jankuttamaisillaan jankuttamaisillansa

Derived terms

• jankuttaminen
• jankutus

 

See also

• nalkuttaa

Further reading

• “jankuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02