jankata

Finnish

Etymology

Proto-Finnic *jankkadak +‎ -ta. Sound-symbolic

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjɑŋkɑtɑˣ/, [ˈjɑ̝ŋkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋkɑtɑ
• Hyphenation^(key): jan‧ka‧ta

Verb

jankata

1. to insist, assert, argue (continuously)

   Synonyms: inttää, jankuttaa

2. to keep repeating oneself, say the same thing over and over again; harp on

   Synonym: jankuttaa

Conjugation

Inflection of jankata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankkaan	en jankkaa	1st sing.	olen jankannut	en ole jankannut
2nd sing.		jankkaat	et jankkaa	2nd sing.	olet jankannut	et ole jankannut
3rd sing.		jankkaa	ei jankkaa	3rd sing.	on jankannut	ei ole jankannut
1st plur.		jankkaamme	emme jankkaa	1st plur.	olemme jankanneet	emme ole jankanneet
2nd plur.		jankkaatte	ette jankkaa	2nd plur.	olette jankanneet	ette ole jankanneet
3rd plur.		jankkaavat	eivät jankkaa	3rd plur.	ovat jankanneet	eivät ole jankanneet
passive		jankataan	ei jankata	passive	on jankattu	ei ole jankattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankkasin	en jankannut	1st sing.	olin jankannut	en ollut jankannut
2nd sing.		jankkasit	et jankannut	2nd sing.	olit jankannut	et ollut jankannut
3rd sing.		jankkasi	ei jankannut	3rd sing.	oli jankannut	ei ollut jankannut
1st plur.		jankkasimme	emme jankanneet	1st plur.	olimme jankanneet	emme olleet jankanneet
2nd plur.		jankkasitte	ette jankanneet	2nd plur.	olitte jankanneet	ette olleet jankanneet
3rd plur.		jankkasivat	eivät jankanneet	3rd plur.	olivat jankanneet	eivät olleet jankanneet
passive		jankattiin	ei jankattu	passive	oli jankattu	ei ollut jankattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankkaisin	en jankkaisi	1st sing.	olisin jankannut	en olisi jankannut
2nd sing.		jankkaisit	et jankkaisi	2nd sing.	olisit jankannut	et olisi jankannut
3rd sing.		jankkaisi	ei jankkaisi	3rd sing.	olisi jankannut	ei olisi jankannut
1st plur.		jankkaisimme	emme jankkaisi	1st plur.	olisimme jankanneet	emme olisi jankanneet
2nd plur.		jankkaisitte	ette jankkaisi	2nd plur.	olisitte jankanneet	ette olisi jankanneet
3rd plur.		jankkaisivat	eivät jankkaisi	3rd plur.	olisivat jankanneet	eivät olisi jankanneet
passive		jankattaisiin	ei jankattaisi	passive	olisi jankattu	ei olisi jankattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		jankkaa	älä jankkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		jankatkoon	älköön jankatko	3rd sing.	olkoon jankannut	älköön olko jankannut
1st plur.		jankatkaamme	älkäämme jankatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		jankatkaa	älkää jankatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		jankatkoot	älkööt jankatko	3rd plur.	olkoot jankanneet	älkööt olko jankanneet
passive		jankattakoon	älköön jankattako	passive	olkoon jankattu	älköön olko jankattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jankannen	en jankanne	1st sing.	lienen jankannut	en liene jankannut
2nd sing.		jankannet	et jankanne	2nd sing.	lienet jankannut	et liene jankannut
3rd sing.		jankannee	ei jankanne	3rd sing.	lienee jankannut	ei liene jankannut
1st plur.		jankannemme	emme jankanne	1st plur.	lienemme jankanneet	emme liene jankanneet
2nd plur.		jankannette	ette jankanne	2nd plur.	lienette jankanneet	ette liene jankanneet
3rd plur.		jankannevat	eivät jankanne	3rd plur.	lienevät jankanneet	eivät liene jankanneet
passive		jankattaneen	ei jankattane	passive	lienee jankattu	ei liene jankattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		jankata		present	jankkaava	jankattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jankatakseni jankataksemme 2nd jankataksesi jankataksenne 3rd jankatakseen jankataksensa		past	jankannut	jankattu
2nd	inessive2	jankatessa	jankattaessa	agent4	jankkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st jankatessani jankatessamme 2nd jankatessasi jankatessanne 3rd jankatessaan jankatessansa		negative	jankkaamaton
	instructive	jankaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	jankkaamassa	—
	elative	jankkaamasta	—
	illative	jankkaamaan	—
	adessive	jankkaamalla	—
	abessive	jankkaamatta	—
	instructive	jankkaaman	jankattaman
4th3	verbal noun	jankkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jankkaamaisillani jankkaamaisillamme 2nd jankkaamaisillasi jankkaamaisillanne 3rd jankkaamaisillaan jankkaamaisillansa

Derived terms

• jankkaus
• jankuttaa

 

Further reading

• “jankata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kantaja, katajan