Jump to content

jankkaus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

jankata +‎ -us

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

jankkaus

  1. arguing or insisting continuously

Declension

[edit]
Inflection of jankkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jankkaus jankkaukset
genitive jankkauksen jankkausten
jankkauksien
partitive jankkausta jankkauksia
illative jankkaukseen jankkauksiin
singular plural
nominative jankkaus jankkaukset
accusative nom. jankkaus jankkaukset
gen. jankkauksen
genitive jankkauksen jankkausten
jankkauksien
partitive jankkausta jankkauksia
inessive jankkauksessa jankkauksissa
elative jankkauksesta jankkauksista
illative jankkaukseen jankkauksiin
adessive jankkauksella jankkauksilla
ablative jankkaukselta jankkauksilta
allative jankkaukselle jankkauksille
essive jankkauksena jankkauksina
translative jankkaukseksi jankkauksiksi
abessive jankkauksetta jankkauksitta
instructive jankkauksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jankkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]