Jump to content

jankutus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

jankuttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈjɑŋkutus/, [ˈjɑ̝ŋkut̪us̠]
  • Rhymes: -ɑŋkutus
  • Hyphenation(key): jan‧ku‧tus

Noun

[edit]

jankutus

  1. harping on, harping (repeatedly mentioning a subject)

Declension

[edit]
Inflection of jankutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jankutus jankutukset
genitive jankutuksen jankutusten
jankutuksien
partitive jankutusta jankutuksia
illative jankutukseen jankutuksiin
singular plural
nominative jankutus jankutukset
accusative nom. jankutus jankutukset
gen. jankutuksen
genitive jankutuksen jankutusten
jankutuksien
partitive jankutusta jankutuksia
inessive jankutuksessa jankutuksissa
elative jankutuksesta jankutuksista
illative jankutukseen jankutuksiin
adessive jankutuksella jankutuksilla
ablative jankutukselta jankutuksilta
allative jankutukselle jankutuksille
essive jankutuksena jankutuksina
translative jankutukseksi jankutuksiksi
abessive jankutuksetta jankutuksitta
instructive jankutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jankutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]