horjua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

horjumassa

—

elative

horjumasta

—

illative

horjumaan

—

adessive

horjumalla

—

abessive

horjumatta

—

instructive

horjuman

horjuttaman

4th³

verbal noun

horjuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	horjumaisillani	horjumaisillamme
2nd	horjumaisillasi	horjumaisillanne
3rd	horjumaisillaan horjumaisillansa

Synonyms

(to stagger, totter, teeter, lurch): heilahdella, huojua, hoippua (concretely)
(to totter, be(come) shaky): järkkyä
(to waver, falter, etc.): häilyä

Derived terms

adjectives

horjumaton

nouns

verbs

Anagrams

ruhjoa, ruhoja, urhoja

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *horjudak. Cognates include Finnish horjua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhorjuɑ/, [ˈho̞rjo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhorjuɑ/, [ˈho̞rjuɑ]
Rhymes: -orjoː, -orjuɑ
Hyphenation: hor‧ju‧a

Verb

horjua

(intransitive) to stagger, sway

Conjugation

Conjugation of horjua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	horjun	en horju	1st singular	oon horjunt, oon horjunut	en oo horjunt, en oo horjunut
2nd singular	horjut	et horju	2nd singular	oot horjunt, oot horjunut	et oo horjunt, et oo horjunut
3rd singular	horjuu	ei horju	3rd singular	ono horjunt, ono horjunut	ei oo horjunt, ei oo horjunut
1st plural	horjumma	emmä horju	1st plural	oomma horjuneet	emmä oo horjuneet
2nd plural	horjutta	että horju	2nd plural	ootta horjuneet	että oo horjuneet
3rd plural	horjuut¹⁾, horjuvat²⁾, horjutaa	evät horju, ei horjuta	3rd plural	ovat horjuneet	evät oo horjuneet, ei oo horjuttu
impersonal	horjutaa	ei horjuta	impersonal	ono horjuttu	ei oo horjuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	horjuin	en horjunt, en horjunut	1st singular	olin horjunt, olin horjunut	en olt horjunt, en olt horjunut
2nd singular	horjuit	et horjunt, et horjunut	2nd singular	olit horjunt, olit horjunut	et olt horjunt, et olt horjunut
3rd singular	horjui	ei horjunt, ei horjunut	3rd singular	oli horjunt, oli horjunut	ei olt horjunt, ei olt horjunut
1st plural	horjuimma	emmä horjuneet	1st plural	olimma horjuneet	emmä olleet horjuneet
2nd plural	horjuitta	että horjuneet	2nd plural	olitta horjuneet	että olleet horjuneet
3rd plural	horjuit¹⁾, horjuivat²⁾, horjuttii	evät horjuneet, ei horjuttu	3rd plural	olivat horjuneet	evät olleet horjuneet, ei olt horjuttu
impersonal	horjuttii	ei horjuttu	impersonal	oli horjuttu	ei olt horjuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	horjuisin	en horjuis	1st singular	olisin horjunt, olisin horjunut	en olis horjunt, en olis horjunut
2nd singular	horjuisit, horjuist¹⁾	et horjuis	2nd singular	olisit horjunt, olisit horjunut	et olis horjunt, et olis horjunut
3rd singular	horjuis	ei horjuis	3rd singular	olis horjunt, olis horjunut	ei olis horjunt, ei olis horjunut
1st plural	horjuisimma	emmä horjuis	1st plural	olisimma horjuneet	emmä olis horjuneet
2nd plural	horjuisitta	että horjuis	2nd plural	olisitta horjuneet	että olis horjuneet
3rd plural	horjuisiit¹⁾, horjuisivat²⁾, horjuttais	evät horjuis, ei horjuttais	3rd plural	olisivat horjuneet	evät olis horjuneet, ei olis horjuttu
impersonal	horjuttais	ei horjuttais	impersonal	olis horjuttu	ei olis horjuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	horju	elä horju	2nd singular	oo horjunt, oo horjunut	elä oo horjunt, elä oo horjunut
3rd singular	horjukoo	elköö horjuko	3rd singular	olkoo horjunt, olkoo horjunut	elköö olko horjunt, elköö olko horjunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	horjukaa	elkää horjuko	2nd plural	olkaa horjuneet	elkää olko horjuneet
3rd plural	horjukoot	elkööt horjuko, elköö horjuttako	3rd plural	olkoot horjuneet	elkööt olko horjuneet, elköö olko horjuttu
impersonal	horjuttakkoo	elköö horjuttako	impersonal	olkoo horjuttu	elköö olko horjuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	horjunen	en horjune
2nd singular	horjunet	et horjune
3rd singular	horjunoo	ei horjune
1st plural	horjunemma	emmä horjune
2nd plural	horjunetta	että horjune
3rd plural	horjunoot	evät horjune, ei horjuttane
impersonal	horjuttannoo	ei horjuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		horjua	present	horjuva	horjuttava
2nd	inessive	horjujees	past	horjunt, horjunut	horjuttu
2nd	instructive	horjuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (horjukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	horjumaa
	inessive	horjumaas
	elative	horjumast
	abessive	horjumata
4th	nominative	horjumiin
	partitive	horjumista, horjumist

Synonyms

häylyä, häilyä

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 67

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References