horjumaton

Finnish

Etymology

horjua +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhorjumɑton/, [ˈho̞rjuˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): hor‧ju‧ma‧ton

Adjective

horjumaton (comparative horjumattomampi, superlative horjumattomin)

1. unwavering

Declension

Inflection of horjumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		horjumaton	horjumattomat
genitive		horjumattoman	horjumattomien
partitive		horjumatonta	horjumattomia
illative		horjumattomaan	horjumattomiin
		singular	plural
nominative		horjumaton	horjumattomat
accusative	nom.	horjumaton	horjumattomat
	gen.	horjumattoman
genitive		horjumattoman	horjumattomien horjumatonten rare
partitive		horjumatonta	horjumattomia
inessive		horjumattomassa	horjumattomissa
elative		horjumattomasta	horjumattomista
illative		horjumattomaan	horjumattomiin
adessive		horjumattomalla	horjumattomilla
ablative		horjumattomalta	horjumattomilta
allative		horjumattomalle	horjumattomille
essive		horjumattomana	horjumattomina
translative		horjumattomaksi	horjumattomiksi
abessive		horjumattomatta	horjumattomitta
instructive		—	horjumattomin
comitative		—	horjumattomine

Possessive forms of horjumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative horjumattomani horjumattomani accusative nom. horjumattomani horjumattomani gen. horjumattomani genitive horjumattomani horjumattomieni horjumatonteni rare partitive horjumatontani horjumattomiani inessive horjumattomassani horjumattomissani elative horjumattomastani horjumattomistani illative horjumattomaani horjumattomiini adessive horjumattomallani horjumattomillani ablative horjumattomaltani horjumattomiltani allative horjumattomalleni horjumattomilleni essive horjumattomanani horjumattominani translative horjumattomakseni horjumattomikseni abessive horjumattomattani horjumattomittani instructive — — comitative — horjumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative horjumattomasi horjumattomasi accusative nom. horjumattomasi horjumattomasi gen. horjumattomasi genitive horjumattomasi horjumattomiesi horjumatontesi rare partitive horjumatontasi horjumattomiasi inessive horjumattomassasi horjumattomissasi elative horjumattomastasi horjumattomistasi illative horjumattomaasi horjumattomiisi adessive horjumattomallasi horjumattomillasi ablative horjumattomaltasi horjumattomiltasi allative horjumattomallesi horjumattomillesi essive horjumattomanasi horjumattominasi translative horjumattomaksesi horjumattomiksesi abessive horjumattomattasi horjumattomittasi instructive — — comitative — horjumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative horjumattomamme horjumattomamme accusative nom. horjumattomamme horjumattomamme gen. horjumattomamme genitive horjumattomamme horjumattomiemme horjumatontemme rare partitive horjumatontamme horjumattomiamme inessive horjumattomassamme horjumattomissamme elative horjumattomastamme horjumattomistamme illative horjumattomaamme horjumattomiimme adessive horjumattomallamme horjumattomillamme ablative horjumattomaltamme horjumattomiltamme allative horjumattomallemme horjumattomillemme essive horjumattomanamme horjumattominamme translative horjumattomaksemme horjumattomiksemme abessive horjumattomattamme horjumattomittamme instructive — — comitative — horjumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative horjumattomanne horjumattomanne accusative nom. horjumattomanne horjumattomanne gen. horjumattomanne genitive horjumattomanne horjumattomienne horjumatontenne rare partitive horjumatontanne horjumattomianne inessive horjumattomassanne horjumattomissanne elative horjumattomastanne horjumattomistanne illative horjumattomaanne horjumattomiinne adessive horjumattomallanne horjumattomillanne ablative horjumattomaltanne horjumattomiltanne allative horjumattomallenne horjumattomillenne essive horjumattomananne horjumattominanne translative horjumattomaksenne horjumattomiksenne abessive horjumattomattanne horjumattomittanne instructive — — comitative — horjumattominenne third-person possessor singular plural nominative horjumattomansa horjumattomansa accusative nom. horjumattomansa horjumattomansa gen. horjumattomansa genitive horjumattomansa horjumattomiensa horjumatontensa rare partitive horjumatontaan horjumatontansa horjumattomiaan horjumattomiansa inessive horjumattomassaan horjumattomassansa horjumattomissaan horjumattomissansa elative horjumattomastaan horjumattomastansa horjumattomistaan horjumattomistansa illative horjumattomaansa horjumattomiinsa adessive horjumattomallaan horjumattomallansa horjumattomillaan horjumattomillansa ablative horjumattomaltaan horjumattomaltansa horjumattomiltaan horjumattomiltansa allative horjumattomalleen horjumattomallensa horjumattomilleen horjumattomillensa essive horjumattomanaan horjumattomanansa horjumattominaan horjumattominansa translative horjumattomakseen horjumattomaksensa horjumattomikseen horjumattomiksensa abessive horjumattomattaan horjumattomattansa horjumattomittaan horjumattomittansa instructive — — comitative — horjumattomineen horjumattominensa

Derived terms

• horjumattomasti
• horjumattomuus

 

Participle

horjumaton

1. negative participle of horjua

Further reading

• “horjumaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02