arveluttaa

Finnish

Etymology

arvella +‎ -uttaa; a causative verb.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋelutːɑːˣ/, [ˈɑ̝rʋe̞ˌlut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Hyphenation^(key): ar‧ve‧lut‧taa

Verb

arveluttaa

1. (transitive, usually atelic) to look dubious/questionable/suspicious/shady to

   Synonym: epäilyttää

2. (transitive, usually atelic) to look unreliable/untrustworthy/undependable

Conjugation

Inflection of arveluttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvelutan	en arveluta	1st sing.	olen arveluttanut	en ole arveluttanut
2nd sing.		arvelutat	et arveluta	2nd sing.	olet arveluttanut	et ole arveluttanut
3rd sing.		arveluttaa	ei arveluta	3rd sing.	on arveluttanut	ei ole arveluttanut
1st plur.		arvelutamme	emme arveluta	1st plur.	olemme arveluttaneet	emme ole arveluttaneet
2nd plur.		arvelutatte	ette arveluta	2nd plur.	olette arveluttaneet	ette ole arveluttaneet
3rd plur.		arveluttavat	eivät arveluta	3rd plur.	ovat arveluttaneet	eivät ole arveluttaneet
passive		arvelutetaan	ei arveluteta	passive	on arvelutettu	ei ole arvelutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvelutin	en arveluttanut	1st sing.	olin arveluttanut	en ollut arveluttanut
2nd sing.		arvelutit	et arveluttanut	2nd sing.	olit arveluttanut	et ollut arveluttanut
3rd sing.		arvelutti	ei arveluttanut	3rd sing.	oli arveluttanut	ei ollut arveluttanut
1st plur.		arvelutimme	emme arveluttaneet	1st plur.	olimme arveluttaneet	emme olleet arveluttaneet
2nd plur.		arvelutitte	ette arveluttaneet	2nd plur.	olitte arveluttaneet	ette olleet arveluttaneet
3rd plur.		arveluttivat	eivät arveluttaneet	3rd plur.	olivat arveluttaneet	eivät olleet arveluttaneet
passive		arvelutettiin	ei arvelutettu	passive	oli arvelutettu	ei ollut arvelutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arveluttaisin	en arveluttaisi	1st sing.	olisin arveluttanut	en olisi arveluttanut
2nd sing.		arveluttaisit	et arveluttaisi	2nd sing.	olisit arveluttanut	et olisi arveluttanut
3rd sing.		arveluttaisi	ei arveluttaisi	3rd sing.	olisi arveluttanut	ei olisi arveluttanut
1st plur.		arveluttaisimme	emme arveluttaisi	1st plur.	olisimme arveluttaneet	emme olisi arveluttaneet
2nd plur.		arveluttaisitte	ette arveluttaisi	2nd plur.	olisitte arveluttaneet	ette olisi arveluttaneet
3rd plur.		arveluttaisivat	eivät arveluttaisi	3rd plur.	olisivat arveluttaneet	eivät olisi arveluttaneet
passive		arvelutettaisiin	ei arvelutettaisi	passive	olisi arvelutettu	ei olisi arvelutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arveluta	älä arveluta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arveluttakoon	älköön arveluttako	3rd sing.	olkoon arveluttanut	älköön olko arveluttanut
1st plur.		arveluttakaamme	älkäämme arveluttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		arveluttakaa	älkää arveluttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arveluttakoot	älkööt arveluttako	3rd plur.	olkoot arveluttaneet	älkööt olko arveluttaneet
passive		arvelutettakoon	älköön arvelutettako	passive	olkoon arvelutettu	älköön olko arvelutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arveluttanen	en arveluttane	1st sing.	lienen arveluttanut	en liene arveluttanut
2nd sing.		arveluttanet	et arveluttane	2nd sing.	lienet arveluttanut	et liene arveluttanut
3rd sing.		arveluttanee	ei arveluttane	3rd sing.	lienee arveluttanut	ei liene arveluttanut
1st plur.		arveluttanemme	emme arveluttane	1st plur.	lienemme arveluttaneet	emme liene arveluttaneet
2nd plur.		arveluttanette	ette arveluttane	2nd plur.	lienette arveluttaneet	ette liene arveluttaneet
3rd plur.		arveluttanevat	eivät arveluttane	3rd plur.	lienevät arveluttaneet	eivät liene arveluttaneet
passive		arvelutettaneen	ei arvelutettane	passive	lienee arvelutettu	ei liene arvelutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arveluttaa		present	arveluttava	arvelutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arveluttaakseni arveluttaaksemme 2nd arveluttaaksesi arveluttaaksenne 3rd arveluttaakseen arveluttaaksensa		past	arveluttanut	arvelutettu
2nd	inessive2	arveluttaessa	arvelutettaessa	agent4	arveluttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arveluttaessani arveluttaessamme 2nd arveluttaessasi arveluttaessanne 3rd arveluttaessaan arveluttaessansa		negative	arveluttamaton
	instructive	arveluttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form arveluttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	arveluttamassa	—
	elative	arveluttamasta	—
	illative	arveluttamaan	—
	adessive	arveluttamalla	—
	abessive	arveluttamatta	—
	instructive	arveluttaman	arvelutettaman
4th3	verbal noun	arveluttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arveluttamaisillani arveluttamaisillamme 2nd arveluttamaisillasi arveluttamaisillanne 3rd arveluttamaisillaan arveluttamaisillansa

Derived terms

• arveluttaminen

 

Further reading

• “arveluttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02