arveluttaminen

Finnish

Etymology

arveluttaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋelutːɑminen/, [ˈɑ̝rʋe̞ˌlut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): ar‧ve‧lut‧ta‧mi‧nen

Noun

arveluttaminen

1. verbal noun of arveluttaa
   1. looking dubious, questionable or shady to
   2. looking unreliable or untrustworthy

Declension

Inflection of arveluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		arveluttaminen	arveluttamiset
genitive		arveluttamisen	arveluttamisten arveluttamisien
partitive		arveluttamista	arveluttamisia
illative		arveluttamiseen	arveluttamisiin
		singular	plural
nominative		arveluttaminen	arveluttamiset
accusative	nom.	arveluttaminen	arveluttamiset
	gen.	arveluttamisen
genitive		arveluttamisen	arveluttamisten arveluttamisien
partitive		arveluttamista	arveluttamisia
inessive		arveluttamisessa	arveluttamisissa
elative		arveluttamisesta	arveluttamisista
illative		arveluttamiseen	arveluttamisiin
adessive		arveluttamisella	arveluttamisilla
ablative		arveluttamiselta	arveluttamisilta
allative		arveluttamiselle	arveluttamisille
essive		arveluttamisena	arveluttamisina
translative		arveluttamiseksi	arveluttamisiksi
abessive		arveluttamisetta	arveluttamisitta
instructive		—	arveluttamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of arveluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative arveluttamiseni arveluttamiseni accusative nom. arveluttamiseni arveluttamiseni gen. arveluttamiseni genitive arveluttamiseni arveluttamisteni arveluttamisieni partitive arveluttamistani arveluttamisiani inessive arveluttamisessani arveluttamisissani elative arveluttamisestani arveluttamisistani illative arveluttamiseeni arveluttamisiini adessive arveluttamisellani arveluttamisillani ablative arveluttamiseltani arveluttamisiltani allative arveluttamiselleni arveluttamisilleni essive arveluttamisenani arveluttamisinani translative arveluttamisekseni arveluttamisikseni abessive arveluttamisettani arveluttamisittani instructive — — comitative — arveluttamisineni second-person singular possessor singular plural nominative arveluttamisesi arveluttamisesi accusative nom. arveluttamisesi arveluttamisesi gen. arveluttamisesi genitive arveluttamisesi arveluttamistesi arveluttamisiesi partitive arveluttamistasi arveluttamisiasi inessive arveluttamisessasi arveluttamisissasi elative arveluttamisestasi arveluttamisistasi illative arveluttamiseesi arveluttamisiisi adessive arveluttamisellasi arveluttamisillasi ablative arveluttamiseltasi arveluttamisiltasi allative arveluttamisellesi arveluttamisillesi essive arveluttamisenasi arveluttamisinasi translative arveluttamiseksesi arveluttamisiksesi abessive arveluttamisettasi arveluttamisittasi instructive — — comitative — arveluttamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative arveluttamisemme arveluttamisemme accusative nom. arveluttamisemme arveluttamisemme gen. arveluttamisemme genitive arveluttamisemme arveluttamistemme arveluttamisiemme partitive arveluttamistamme arveluttamisiamme inessive arveluttamisessamme arveluttamisissamme elative arveluttamisestamme arveluttamisistamme illative arveluttamiseemme arveluttamisiimme adessive arveluttamisellamme arveluttamisillamme ablative arveluttamiseltamme arveluttamisiltamme allative arveluttamisellemme arveluttamisillemme essive arveluttamisenamme arveluttamisinamme translative arveluttamiseksemme arveluttamisiksemme abessive arveluttamisettamme arveluttamisittamme instructive — — comitative — arveluttamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative arveluttamisenne arveluttamisenne accusative nom. arveluttamisenne arveluttamisenne gen. arveluttamisenne genitive arveluttamisenne arveluttamistenne arveluttamisienne partitive arveluttamistanne arveluttamisianne inessive arveluttamisessanne arveluttamisissanne elative arveluttamisestanne arveluttamisistanne illative arveluttamiseenne arveluttamisiinne adessive arveluttamisellanne arveluttamisillanne ablative arveluttamiseltanne arveluttamisiltanne allative arveluttamisellenne arveluttamisillenne essive arveluttamisenanne arveluttamisinanne translative arveluttamiseksenne arveluttamisiksenne abessive arveluttamisettanne arveluttamisittanne instructive — — comitative — arveluttamisinenne third-person possessor singular plural nominative arveluttamisensa arveluttamisensa accusative nom. arveluttamisensa arveluttamisensa gen. arveluttamisensa genitive arveluttamisensa arveluttamistensa arveluttamisiensa partitive arveluttamistaan arveluttamistansa arveluttamisiaan arveluttamisiansa inessive arveluttamisessaan arveluttamisessansa arveluttamisissaan arveluttamisissansa elative arveluttamisestaan arveluttamisestansa arveluttamisistaan arveluttamisistansa illative arveluttamiseensa arveluttamisiinsa adessive arveluttamisellaan arveluttamisellansa arveluttamisillaan arveluttamisillansa ablative arveluttamiseltaan arveluttamiseltansa arveluttamisiltaan arveluttamisiltansa allative arveluttamiselleen arveluttamisellensa arveluttamisilleen arveluttamisillensa essive arveluttamisenaan arveluttamisenansa arveluttamisinaan arveluttamisinansa translative arveluttamisekseen arveluttamiseksensa arveluttamisikseen arveluttamisiksensa abessive arveluttamisettaan arveluttamisettansa arveluttamisittaan arveluttamisittansa instructive — — comitative — arveluttamisineen arveluttamisinensa