voimistua

Finnish

Etymology

Analyzable as voimistaa (“to strengthen”) +‎ -ua or voima (“strength”) +‎ -(i)stua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋoi̯mistuɑˣ/, [ˈʋo̞i̯mis̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): voi‧mis‧tu‧a

Verb

voimistua

1. (intransitive) to grow stronger, to strengthen

Conjugation

Inflection of voimistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		voimistun	en voimistu	1st sing.	olen voimistunut	en ole voimistunut
2nd sing.		voimistut	et voimistu	2nd sing.	olet voimistunut	et ole voimistunut
3rd sing.		voimistuu	ei voimistu	3rd sing.	on voimistunut	ei ole voimistunut
1st plur.		voimistumme	emme voimistu	1st plur.	olemme voimistuneet	emme ole voimistuneet
2nd plur.		voimistutte	ette voimistu	2nd plur.	olette voimistuneet	ette ole voimistuneet
3rd plur.		voimistuvat	eivät voimistu	3rd plur.	ovat voimistuneet	eivät ole voimistuneet
passive		voimistutaan	ei voimistuta	passive	on voimistuttu	ei ole voimistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		voimistuin	en voimistunut	1st sing.	olin voimistunut	en ollut voimistunut
2nd sing.		voimistuit	et voimistunut	2nd sing.	olit voimistunut	et ollut voimistunut
3rd sing.		voimistui	ei voimistunut	3rd sing.	oli voimistunut	ei ollut voimistunut
1st plur.		voimistuimme	emme voimistuneet	1st plur.	olimme voimistuneet	emme olleet voimistuneet
2nd plur.		voimistuitte	ette voimistuneet	2nd plur.	olitte voimistuneet	ette olleet voimistuneet
3rd plur.		voimistuivat	eivät voimistuneet	3rd plur.	olivat voimistuneet	eivät olleet voimistuneet
passive		voimistuttiin	ei voimistuttu	passive	oli voimistuttu	ei ollut voimistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		voimistuisin	en voimistuisi	1st sing.	olisin voimistunut	en olisi voimistunut
2nd sing.		voimistuisit	et voimistuisi	2nd sing.	olisit voimistunut	et olisi voimistunut
3rd sing.		voimistuisi	ei voimistuisi	3rd sing.	olisi voimistunut	ei olisi voimistunut
1st plur.		voimistuisimme	emme voimistuisi	1st plur.	olisimme voimistuneet	emme olisi voimistuneet
2nd plur.		voimistuisitte	ette voimistuisi	2nd plur.	olisitte voimistuneet	ette olisi voimistuneet
3rd plur.		voimistuisivat	eivät voimistuisi	3rd plur.	olisivat voimistuneet	eivät olisi voimistuneet
passive		voimistuttaisiin	ei voimistuttaisi	passive	olisi voimistuttu	ei olisi voimistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		voimistu	älä voimistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		voimistukoon	älköön voimistuko	3rd sing.	olkoon voimistunut	älköön olko voimistunut
1st plur.		voimistukaamme	älkäämme voimistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		voimistukaa	älkää voimistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		voimistukoot	älkööt voimistuko	3rd plur.	olkoot voimistuneet	älkööt olko voimistuneet
passive		voimistuttakoon	älköön voimistuttako	passive	olkoon voimistuttu	älköön olko voimistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		voimistunen	en voimistune	1st sing.	lienen voimistunut	en liene voimistunut
2nd sing.		voimistunet	et voimistune	2nd sing.	lienet voimistunut	et liene voimistunut
3rd sing.		voimistunee	ei voimistune	3rd sing.	lienee voimistunut	ei liene voimistunut
1st plur.		voimistunemme	emme voimistune	1st plur.	lienemme voimistuneet	emme liene voimistuneet
2nd plur.		voimistunette	ette voimistune	2nd plur.	lienette voimistuneet	ette liene voimistuneet
3rd plur.		voimistunevat	eivät voimistune	3rd plur.	lienevät voimistuneet	eivät liene voimistuneet
passive		voimistuttaneen	ei voimistuttane	passive	lienee voimistuttu	ei liene voimistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		voimistua		present	voimistuva	voimistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st voimistuakseni voimistuaksemme 2nd voimistuaksesi voimistuaksenne 3rd voimistuakseen voimistuaksensa		past	voimistunut	voimistuttu
2nd	inessive2	voimistuessa	voimistuttaessa	agent4	voimistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st voimistuessani voimistuessamme 2nd voimistuessasi voimistuessanne 3rd voimistuessaan voimistuessansa		negative	voimistumaton
	instructive	voimistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	voimistumassa	—
	elative	voimistumasta	—
	illative	voimistumaan	—
	adessive	voimistumalla	—
	abessive	voimistumatta	—
	instructive	voimistuman	voimistuttaman
4th3	verbal noun	voimistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st voimistumaisillani voimistumaisillamme 2nd voimistumaisillasi voimistumaisillanne 3rd voimistumaisillaan voimistumaisillansa

Derived terms

• voimistuminen
• voimistuttaa

 

Further reading

• “voimistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From voima (“strength”) +‎ -stua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋoi̯mistuɑ/, [ˈʋo̞i̯mĭs̠ˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋoi̯mistuɑ/, [ˈʋo̞i̯miʃˌtuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: voi‧mis‧tu‧a

Verb

voimistua

1. (intransitive) to strengthen (grow stronger)

Conjugation

Conjugation of voimistua (type 1/ampua, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	voimissun	en voimissu	1st singular	oon voimistunt, oon voimistunut	en oo voimistunt, en oo voimistunut
2nd singular	voimissut	et voimissu	2nd singular	oot voimistunt, oot voimistunut	et oo voimistunt, et oo voimistunut
3rd singular	voimistuu	ei voimissu	3rd singular	ono voimistunt, ono voimistunut	ei oo voimistunt, ei oo voimistunut
1st plural	voimissumma	emmä voimissu	1st plural	oomma voimistunneet	emmä oo voimistunneet
2nd plural	voimissutta	että voimissu	2nd plural	ootta voimistunneet	että oo voimistunneet
3rd plural	voimistuut1), voimistuvat2), voimissuttaa	evät voimissu, ei voimissuta	3rd plural	ovat voimistunneet	evät oo voimistunneet, ei oo voimissuttu
impersonal	voimissuttaa	ei voimissuta	impersonal	ono voimissuttu	ei oo voimissuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	voimissuin	en voimistunt, en voimistunut	1st singular	olin voimistunt, olin voimistunut	en olt voimistunt, en olt voimistunut
2nd singular	voimissuit	et voimistunt, et voimistunut	2nd singular	olit voimistunt, olit voimistunut	et olt voimistunt, et olt voimistunut
3rd singular	voimistui	ei voimistunt, ei voimistunut	3rd singular	oli voimistunt, oli voimistunut	ei olt voimistunt, ei olt voimistunut
1st plural	voimissuimma	emmä voimistunneet	1st plural	olimma voimistunneet	emmä olleet voimistunneet
2nd plural	voimissuitta	että voimistunneet	2nd plural	olitta voimistunneet	että olleet voimistunneet
3rd plural	voimistuit1), voimistuivat2), voimissuttii	evät voimistunneet, ei voimissuttu	3rd plural	olivat voimistunneet	evät olleet voimistunneet, ei olt voimissuttu
impersonal	voimissuttii	ei voimissuttu	impersonal	oli voimissuttu	ei olt voimissuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	voimistuisin	en voimistuis	1st singular	olisin voimistunt, olisin voimistunut	en olis voimistunt, en olis voimistunut
2nd singular	voimistuisit, voimistuist1)	et voimistuis	2nd singular	olisit voimistunt, olisit voimistunut	et olis voimistunt, et olis voimistunut
3rd singular	voimistuis	ei voimistuis	3rd singular	olis voimistunt, olis voimistunut	ei olis voimistunt, ei olis voimistunut
1st plural	voimistuisimma	emmä voimistuis	1st plural	olisimma voimistunneet	emmä olis voimistunneet
2nd plural	voimistuisitta	että voimistuis	2nd plural	olisitta voimistunneet	että olis voimistunneet
3rd plural	voimistuisiit1), voimistuisivat2), voimissuttais	evät voimistuis, ei voimissuttais	3rd plural	olisivat voimistunneet	evät olis voimistunneet, ei olis voimissuttu
impersonal	voimissuttais	ei voimissuttais	impersonal	olis voimissuttu	ei olis voimissuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	voimissu	elä voimissu	2nd singular	oo voimistunt, oo voimistunut	elä oo voimistunt, elä oo voimistunut
3rd singular	voimistukkoo	elköö voimistuko	3rd singular	olkoo voimistunt, olkoo voimistunut	elköö olko voimistunt, elköö olko voimistunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	voimistukkaa	elkää voimistuko	2nd plural	olkaa voimistunneet	elkää olko voimistunneet
3rd plural	voimistukkoot	elkööt voimistuko, elköö voimissuttako	3rd plural	olkoot voimistunneet	elkööt olko voimistunneet, elköö olko voimissuttu
impersonal	voimissuttakoo	elköö voimissuttako	impersonal	olkoo voimissuttu	elköö olko voimissuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	voimistunen	en voimistune
2nd singular	voimistunet	et voimistune
3rd singular	voimistunnoo	ei voimistune
1st plural	voimistunemma	emmä voimistune
2nd plural	voimistunetta	että voimistune
3rd plural	voimistunnoot	evät voimistune, ei voimissuttane
impersonal	voimissuttanoo	ei voimissuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		voimistua	present	voimistuva	voimissuttava
2nd	inessive	voimistues	past	voimistunt, voimistunut	voimissuttu
	instructive	voimistuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (voimistukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	voimistummaa
	inessive	voimistumas
	elative	voimistumast
	abessive	voimistumata
4th	nominative	voimistumiin
	partitive	voimistumista, voimistumist

Synonyms

• ramoittua, vahveta, vahvistua

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 677